Shiatsu, kehoharjoitukset ja taolainen kulttuuri 

TeemuQi

Ge Hong ja Baopuzi

 


Ge Hongia 葛洪 voidaan (n. 283–343) pitää merkittävänä hahmona pitkässä perinteessä, joka ulottuu Han-kauden kuolemattomuuden tavoittelijoihin. Hän on yksi linkki niiden ketjussa, jotka jatkoivat ja kehittivät viiden vaiheen koulukunnan vastaavuusajattelua. Ge Hongilta on säilynyt teos, joka tunnetaan hänen pseudonyyminsä nimellä Baopu zi  抱朴子 (Yksinkertaisuutta syleilevä mestari). Baopu zin sisäiset luvut on kääntänyt englanniksi James R. Ware nimellä Alchemy, Medicine and Religion in the China of A.D. 320: The Nei Pien of Ko Hung (1966). 

 

Baopu zi ei ole metodinen esitys hänen käsittelemistään tekniikoista, mutta antaa riittävästi tietoa, jotta ne voidaan yhdistää muihin teksteihin, joiden avulla voidaan täydentää sen kuvauksia. Ge Hong oli ennen kaikkea kuolemattomuuden tavoittelija. Hän asetti moninaiset muinaiset menetelmät kuolemattomuuden tavoittelun kontekstiin tavalla, joka ylittää pelkät hygieeniset ja terapeuttiset tavoitteet. 

 

Ge Hong kuului aristokraattiseen sukuun Jurongissa Etelä-Kiinassa, alueella, johon Taivaallisten mestarien liike ei ollut vielä levinnyt ja joka piti yhä kiinni fangshi-maagikoiden perinteestä. Ge Hongin mestari Zheng Yin oli Gen isosedän Ge Xuanin (164–244) oppilas. Toinen opettaja oli hänen vaimonsa isä ja korkea-arvoinen virkamies nimeltä Bao Jing. Näiltä Ge Hong peri joukon tekstejä ja rituaalimenetelmiä. Kirjoitukset olivat pääosin maagisia talismaaneja, jotka antoivat omistajalleen vallan hallita henkiä ja demoneita.  

 

Ge Hongin omaelämäkerrallisen kuvauksen mukaan hän kieltäytyi ottamasta vastaan virkoja ja jopa vältteli sosiaalisia kontakteja, koska hänen tärkeimpänä tavoitteenaan oli kuolemattomuus. Tämä edellytti useita harjoituksen tasoja. Ensin oli puhdistauduttava ja suojauduttava maagisesti, sen jälkeen harjoitettava pitkällisesti pitkäikäisyyden menetelmiä ja lopulta valmistettava alkemiallinen eliksiiri, mikä oli tärkeintä tavoitteen saavuttamiseksi. Ge oli riittävän varakas edistääkseen tavoitettaan kokoaikaisesti, mutta hänellä ei ollut riittävästi varoja hankkiakseen eliksiirin edellyttämät jalometallit. Tämän seurauksena hän harjoitti mitä kykeni, mutta pääosin hänestä tuli kirjallisten lähteiden keräilijä, joka vaelsi ympäri maata etsien käsikirjoituksia ja laati useita kirjoja.

 

Ge Hongin mukaan kolme tekstiryhmää luonnehti hänen aikansa Jiagnanin perinteitä. Ensimmäiseen kuuluu Sanhuang wen (Kolmen hallitsijan kirjoitus), Wuyue zhenxing (Viiden huipun todellisten muotojen kirjoitus) sekä vastaavia tekstejä. Toiseen kuuluvat eliksiirejä koskevat alkemialliset Korkeimman kirkkauden (Taiqing) kirjoitukset. Kolmanteen kuuluvat Ykseyden varjelemisen (shouyi) meditaatioharjoitteita koskevat tekstit. 

 

Baopu zin lisäksi Ge Hongin nimissä on kirjoitettu noin kuusikymmentä teosta, jotka käsittelevät klassikkojen selityksiä, dynastista ja paikallista historiaa, taolaista ajattelua, alkemiaa, lääketiedettä, numerologiaa, pyhimyselämäkertoja sekä useita muita aiheita. Näistä vain kaksitoista on säilynyt, joista puolestaan luultavasti vain kaksi on Ge Hongin itsensä kirjoittamia. Nämä ovat Shenxian zhuan (Kuolemattomien elämäkertoja) sekä Zhouhou beiji fang (Käden ulottuvilla pidettäviä reseptejä hätätilanteisiin). Shenxian zhuanin on kääntänyt englanniksi Robert Ford Campany (2002) teoksessa To Live as Long as Heaven and Earth. 

 

 

Baopu zi

 

Baopu zi jakautuu sisäisiin lukuihin (Neipian 內篇), jotka on omistettu pääasiassa uskonnollisille harjoitteille, sekä ulkoisiin lukuihin (Waipian 外篇), jotka käsittelevät "oppineiden diskurssia” eli kungfutselaisuutta. Osat ovat alunperin olleet erillisiä, mutta Ming-dynastian kaudelta alkaen ne on painettu yhdessä. 

 

Vaikka Baopu zin sisältöjä ei ole aseteltu mihinkään tarkkaan järjestykseen, muutamat luvut keskittyvät erityisiin teemoihin. Ensimmäinen luku kuvaa daoa runollisesti mysteerinä (xuan), olemisen tuntemattomana alkuperänä. Toinen luku käsittelee kuolemattomia ja kuolemattomuutta. Luvut 4, 11 ja 16 on omistettu pääasiassa alkemialle (waidan).

 

Luku 17  kuvaa käytänteitä, joiden avulla voi välttää erilaisia vaaroja elettäessä eristynyttä elämää: myrkkyeläinten puremista demoneihin. Luku 18 on omistettu meditaatiomenetelmille. Luku 19 sisältää kunnianosoituksen Ge Hongin mestarille Zheng Yinille ja listan noin kahdestasadasta tekstistä sekä kuudestakymmenestä talismaanista (fu), jotka olivat osa Kaakkois-Kiinan uskonnollista perinnettä 200- ja 300-luvuilla.

 

Harjoitusten alimmalle tasolle Ge Hong asettaa laajan ryhmän harjoittajia, joita hän nimittää ”menetelmien karkeiksi ja yksinkertaisiksi mestareiksi”. Nämä hän liittää ”alempiarvoisiin menetelmiin”, joihin lukeutuvat parantamismenetelmät, pitkäikäisyyden menetelmät, ennustaminen ja magia. Ge Hong pitää menetelmiä kykenemättöminä demonien ja henkien aiheuttaman vahingon välttämiseen. Yrttilääkkeet tuovat vain pitkän iän. Vaikka ne auttavat parantamaan sisäiset vaivat, ne jättävät harjoittajan alttiiksi ulkoisille vahingollisille vaikutteille, jotka saattavat olla demonista alkuperää. 

 

Ge Hongin kuvauksen mukaan elämän ravitsemisen harjoitteet (yangsheng) koostuvat pääosin hengitysharjoituksista, liikeharjoituksista sekä seksiharjoituksista. (fangzhong shu). Hän arvottaa nämä menetelmät alkemiaa alempiarvoisiksi tai sitä täydentäviksi, sillä ne tarjoavat ainoastaan vapauden sairauksista. Hänen kritiikkinsä kohteena on erityisesti uskomus, että niitä yksistään harjoittamalla voi saavuttaa kuolemattomuuden. Selkeänä esimerkkinä tästä ovat seksitekniikat, joiden hyödyt vastaavat "alempiarvoisia menetelmiä". 

 

Ge Hongin mukaan "yinin ja yangin taidoista [eli seksitekniikoista] parhaimmat voivat parantaa pienempiä sairauksia ja seuraavat auttavat olemaan kärsimättä energian vajaatiloista. Koska niiden periaatteissa on sisäsyntyisiä puutteita, kuinka ne voisivat johtaa jumalalliseen kuolemattomuuteen, estää onnettomuuksia ja synnyttää onnea?" Yrttilääkkeiden tavoin elämän ravitsemisen menetelmillä on etunsa, mutta ne eivät ole samoja kuin ne, jotka seuraavat korkeamman tason harjoituksista. 

 

Ge Hongin näkemyksen mukaan alkemia ja meditaatio edustavat transsendenssin tavoittelun huipentumaa, Eliksiirin nauttimisen kautta harjoittaja saavuttaa kuolemattomuuden, voi kommunikoida jumalten kanssa ja voi torjua vahingolliset henget. Meditaatiossa Ge Hong erottaa kaksi eri tyyppiä Ykseyden meditoimiseen: autenttisen ykseyden varjeleminen (shou zhenyi) sekä mystisen Ykseyden varjeleminen (shou xuanyi). 

 

Autenttisen ykseyden varjeleminen käsittää ykseyden visualisoinnin ihmishahmoisena sisäisenä jumaluutena, mystisen ykseyden varjeleminen mahdollistaa oman hahmon monistamisen moneksi tai sen tekemisen näkymättömäksi. Eroistaan riippumatta nämä menetelmät tarjoavat samanalaiset hyödyt, jotka vastaavat eliksiirin nauttimisen hyötyjä. Autenttisen ykseyden varjeleminen antaa yhteyden jumalalliseen, ja toisaalta se tuo suojelee demoneilta ja uhkaavilta olennoilta. Mystisen ykseyden varjeleminen johtaa samaan tapaan jumalten ja demonien hallintaan. 

 

 

Ge Hongin asema taolaisuuden historiassa

 

Ge Hong on esitetty viime vuosisadalla usein "uskonnollisen taolaisuuden" keskeisenä edustajana ja "merkittävänä taolaisena alkemistina". Baopu zin sisäisiä lukuja on pidetty varhaisen keskiaikaisen taolaisuuden tärkeimpänä tekstilähteenä. Tutkimus on kuitenkin parin viime vuosikymmenen aikana haastanut tämän tulkinnan. 

 

On osoitettu, että Ge Hong ei ollut varsinaisesti alkemisti, eikä edes millään tiukalla tavalla taolainen. Baopu zi ei myöskään ole taolainen pyhä kirjoitus. On osoitettu sen kirjoittamisen takana olevan pyrkimys tuoda esiin Jiagnanin alueen uskonnollista ja rituaalista perinnettä, painottaa tiettyjen perinteiden ylivertaisuutta toisiin nähden ja edistää niiden arvostusta sosiaalisen eliitin keskuudessa, johon Ge Hong itsekin kuului. 

 

Kirklandin (2004) mukaan häntä voi pitää pikemmin "kungfutselaisena yksinajattelijana, joka pyrki integroimaan erilaisia henkisten harjoitteiden perinteitä aikansa eliittikulttuuriin." Ge oli aristokraatti sekä hallituksen virkamies. Monet teoksen Baopu zi ulkoisista luvuista ilmaisevat ajan ju-kungfutselaisten kiinnostuksen kohteita ja arvoja. 

 

Ge Hong ja hänen perheensä olivat keskeisessä asemassa useiden Jiagnanin kaakkoisalueen tekstikokoelmien ja rituaalimenetelmien välittämisessä. Näistä osan hän oli perinyt isosedältään Ge Xuanilta. Osa näistä teksteistä muodosti myöhemmin Mystisen aarteen koulukunnan perustan Ge Chaofun aloitteesta. Ge Hong ei kuitenkaan itse ollut minkään näiden perinteiden mestari. 

 

Vaikuttaa siltä, että Ge Hongin keskeisenä tavoitteena oli Jiagnanin alueen uskonnollisen perinteen säilyttäminen. Hänen halunsa sisällyttää eri oppijärjestelmien ja harjoitusten osia omaan työhönsä, synnyttää Baopu zissa joitain sisäisiä ristiriitaisuuksia. Osa juontaa eri perinteistä olevien lainausten viitteiden puuttumisesta, osa mahdollisesti haluttomuudesta systemaattisuuteen. 

 

Ge Hong halusi osoittaa, että perinteen tarjoamat menetelmät voisivat johtaa kuolemattomuuden saavuttamiseen sekä samalla vakuuttaa muut korkean sosiaalisen aseman omaavat oppineet ja aristokraatit tavoitteen varteenotettavuudesta. Hänellä oli silti kiistatta merkittävä vaikutus myöhempiin taolaisiin perinteisiin ja myöhemmät taolaiset pitivät häntä merkittävänä oman perinteensä vaikuttajana.

 

Vaikka Ge tunnustaa, ettei hän ollut Baopu zita kirjoittaessaan valmistanut ainuttakaan alkemiallista  eliksiiriä, hänen lainauksensa alkemiallisista klassikoista ovat olleet merkittävässä roolissa ulkoisen alkemian Korkean kirkkauden (Taiqing) varhaisten piirteiden hahmottamisessa. 

 

Hänen kuvauksensa ansaitsee huomiota Jiagnanin uskonnollisten perinteiden arvokkaana kuvauksena juuri ennen Taivaallisten mestarien levittymistä alueelle, mitä seurasivat pian Korkeimman kirkkauden (Shangqing) ja Mystisen aarteen (Lingbao) ilmestykset. Baopu zi dokumentoi merkittäviä linkkejä taolaisuuden varhaisemman ja myöhemmän historian välillä. Saman se tekee lääketieteen ja muiden alojen suhteen. 

 

Ge Hongin kuvaus paikallisista harjoitteista, uskomuksista ja opetuksista on hyödyllinen, jotta voitaisiin arvioida paremmin saman alueen varhaisempia ja myöhempiä lähteitä. Nämä lähteet ovat puolestaan usein olennaisia, jotta voidaan ymmärtää Baopu zin yksittäisiä katkelmia ja sen kirjoittajan uskonnollisia näkökantoja. 

 

 

 

Kirjallisuus

 

Kirkland, Russell. 2004. Taoism. The Enduring Tradition. New York & London: Routledge.

 

Kohn, Livia. 2001. Daoism and Chinese Culture. Magdalena: Three Pines Press.

 

Pregadio, Fabrizio. 2008. The Routledge Encyclopedia of Taoism (toim.). London & New York: Routledge.

––––. 2008a. Artikkelit ”Ge Hong” ja ”Baopu zi” teoksessa The Routledge Encyclopedia of Taoism.

 

Robinet, Isabelle. 1997. Taoism. Growth of a Religion. Englanniksi kääntänyt Phyllis Brooks. Stanford, California: Stanford University Press.

 

 

  

Please reload