Shiatsu, kehoharjoitukset ja taolainen kulttuuri 

TeemuQi

Mantak Chian seksiharjoitteet klassisten kiinalaisten seksioppaiden valossa

 

 

Seuraava teksti on kandidaatin tutkielma uskontotieteen oppiaineeseen. En ole muokannut sitä lukijan iloksi yhtään kansanomaisemmalle kielelle. Kokonaisuudessaan teksti vastaa muodoltaan pitkälti "alkuperäistä" lukuun ottamatta niitä puuttuvaa kuuttakymmentäneljää alaviitettä, jotka muodostavat tutkielman keskeisen osan. 

 

 

Sisällysluettelo 

 

1. Johdanto            

 

2. Seksioppaita, käsitteitä ja näkökulmia        

 2.1 Klassiset seksioppaat         

 2.2 Mantak Chian teokset ja Healing Tao       

 2.3 Taolaisuus: sen tutkimus, käsite ja perinne      

 2.4 Fangzhong shu—heqi—shuangxiu                                                                                

 

3. Kiinalainen kulttuuri, taolaisuus ja seksiharjoitukset

 3.1 Perinteiset seksuaaliasenteet ja makuuhuoneen taidot      

 3.2 Seksiharjoitukset ja taolainen perinne      

 3.3 Sisäinen alkemia – seksuaaliset pariharjoitteet ja naisten alkemia   

 

4. Mantak Chian teosten tarkastelu perinteisten seksioppaiden valossa

 4.1 Yleistä           

 4.2 Muoto, kieli ja konteksti 

 4.3 Seksuaalienergian kultivoinnin periaatteet

 4.5 Seksitekniikat         

          

5. Yhteenveto, johtopäätökset ja pohdintaa        

 

Kirjallisuusluettelo           

 

Sanasto                   

Kiinan dynastiat          

 

 

 

1. JOHDANTO

 

Tämä tutkielma keskittyy tarkastelemaan Mantak Chian Healing Tao -järjestelmän seksiopetuksia ja -harjoituksia perinteisten kiinalaisten seksioppaiden ja tutkimuksen valossa. Näiden ”seksuaalijoogaksikin” nimitettyjen käytänteiden tavoitteena on yleisesti ”sukupuolten välisen harmonian, fyysisen ja psyykkisen terveyden ja korkeampien tietoisuuden tilojen tai kuolemattomuuden saavuttaminen” (Wile 1992: 4). Aiheen valintaan on johtanut se, että olen itse jo yli kymmenen vuoden ajan perehtynyt taolaisuuden teemoihin, lähinnä kuitenkin harjoittajana. Olen myös kääntänyt taolaisia seksiharjoitteita jossain määrin popularisoiden länsimaiseen seksologiaan yhdistävän kirjan Moniorgasminen mies, jonka toinen kirjoittaja on Mantak Chia. Viime vuosina olen koettanut perehtyä myös taolaisuuden akateemiseen tutkimukseen (Daoist Studies). Tutkielman pitkäksi venyneen kirjoittamisprosessin välillä olen kääntänyt taolaisuuden tutkimuksen yleisteoksen Johdatus taolaisuuteen, ja kirjoitin myös taolaisen sisäisen alkemian varhaisia kirjallisia lähteitä käsitelleen Aasian tutkimuksen proseminaaritutkielman. 

 

Nykyisin ”taolaisia” ja kiinalaisia seksuaalitekniikoita käsitteleviä teoksia on tarjolla lukuisia. Niiden varsinainen suhde historialliseen perinteeseen ja erityisesti taolaisuuteen on kuitenkin usein hahmottamaton ja epäselvä. Nimekkeitä ”tao” (dao), ”taolaisuus” ja ”taolainen” käsitellään yleisesti hyvin suuripiirteisesti. Yhtenä syynä ovat niiden historialliset käyttöyhteydet, jotka eivät ole sen selkeämpiä. Lisäksi näiden termien ja ilmiöiden hahmottaminen tutkimuksessa on tuottanut vuosikymmeniä melkoisia vaikeuksia. Itse asiassa lähes koko viime vuosisadan vallalla olleet—ja yhä laajemmissa piireissä vaikuttavat—epätarkat ja virheelliset käsitykset ovat alkaneet kumoutua vasta viimeisimpien tutkijasukupolvien myötä. Pyrin aluksi hahmottamaan taolaisen perinteen suhdetta seksuaaliharjoitteisiin. Tutkijoiden näkemykset seksuaaliharjoitteiden suhteesta taolaisuuteen eriävät reippaasti toisistaan. Eräät kiistävät niiden roolin taolaisuudessa kokonaan, toiset painottavat essenssin (jing) eli seksuaalienergian merkitystä taolaisessa meditaatioperinteessä yleensä.

 

 

Henri Maspero teki ensimmäisen länsimaissa tehdyn laajemman akateemisen tutkimuksen kiinalaiseen seksiperinteeseen teoksessaan Les procédés de 'nourir le principe vital' dans la réligion taoïste ancienne, (1937), erityisesti luvussa ”Pratique sexuelle”. Maspero tarkastelee seksuaaliharjoitteita taolaisuuden näkökulmasta. Seuraava merkittävä lisäys aiheen tutkimukseen on Robert van Gulikin Erotic Colour Prints of the Ming Period (1951), sekä Sexual Life in Ancient China (1961). Gulikin tarkastelukonteksti on laajempi, seksiharjoitteiden rooli yleisemmässä kiinalaisessa seksielämässä. Joseph Needham käsittelee seksiharjoitteita tieteellisten teorioiden ja yhteiskuntafilosofian kehityksen kannalta teoksessa Science and Civilization in China, Vol. 2, luvussa ”Sexual techniques” (1956) sekä Vol. 5, osan 5 luvussa ”Sexuality and the Role of Theories of Generation” (1983). Kristofer Schipper kirjoittaa Masperon jälkeen ensimmäisenä seksiharjoitteista taolaisuuden tutkimuksen näkökulmasta esseessä ”Science, Magic, and Mystique of the Body” (1969), artikkelissa ”The Taoist Body” (1978) sekä kirjassa The Taoist Body (1993/1982). Donald Harperin artikkeli ”The Sexual Arts of Ancient China as Described in a Manuscript of the Second Century B. C.” (1987) on ensimmäinen englanninkielinen kiinalaista seksologista tekstiä käsittelevä filologinen tutkimus. (Wile 1992: 56–61)

 

 

 

Douglas Wilen Art of the Bedchamber: The Chinese Sexual Yoga Classics including Women's Solo Meditation Texts on ilmeisesti nykyäänkin laajin seksiharjoitteita käsittelevien tekstien antologia, joka käännösten lisäksi sisältää laajan analyysiosan. Teos sisältää myös parin sivun analyysin Mantak Chian kirjoista Taoist Secrets of Love ja Healing Love. Wilen teoksen jälkeen on ilmestynyt Paul R. Goldinin yleistä seksikulttuuria ja seksuaalikuvastoa käsittelevä kirja The Culture of Sex in Ancient China (2002) sekä artikkeli ”The Cultural and Religious Background of Sexual Vampirism in Ancient China” (2006). Gil Raz on kirjoittanut varhaisen taolaisuuden seksuaalista initaatiorituaalia käsittelevän artikkelin ”The Way of the Yellow and the Red: Re-examining the Sexual Initiation Rite of Celestial Master Daoism” (2008). Jessieca Leon Sex in the Yellow Emperor's Basic Questions (2010) tarkastelee seksiä monipuolisesti kiinalaisen lääketieteen klassikossa Neijing Suwen ja asettaa teoksen seksuaalisuutta käsittelevät viittaukset kontekstiinsa. Myös Rudolf Pfister on käsitellyt varhaisia seksioppaita ja niiden tekniikoita artikkeleissaan. J.J. Clarken The Tao of the West – Western Transformations of Taoist Thought (2000) sisältää seksiharjoitteita kiinalaisessa ja länsimaisessa kontekstissa tarkastelevan alaluvun. 

 

Mantak Chian opetuksia ja Healing Taoa on tutkittu vain vähän. Kattavin tuntemani artikkeli on Elijah Sieglerin ”Daoism Beyond Modernity – The ’Healing Tao’ as Postmodern Movement”. David Palmerin videoesitys ”Transnational Daoist Dis-Orientations and the Predicament of Modern Spirituality” käsittelee Michael Winnin johtamia Healing Taon ”China Dream Trip” -matkoja ja länsimaisten nykyharjoittajien suhtautumista perinteeseen taolaisuuteen. Nämä eivät kuitenkaan juurikaan puutu erityisiin harjoitteisiin, vaan ovat sosiologisesti orientoituneita. Elena Valussin artikkeli ”Women’s Qigong in America” (2010) käsittelee lyhyesti Healing Taon naisille suunnattuja harjoitteita kirjassa Healing Love ja videossa Slaying the Red Dragon. 

 

Olen kiinnostunut siitä, miten Mantak Chian seksiharjoitteita koskevat opetukset suhteutuvat varhaisempiin kirjallisiin lähteisiin. Chian opetukset edustavat lähinnä suullista perinnettä ja tuovat Wilen mukaan kattavuudessaan merkittävän lisän kiinalaisten seksuaaliharjoitteiden ymmärtämiseen. Ne ovat myös ilmaus länsimaihin rantautuneen kiinalaisen seksologian menetelmien ja niiden käyttökontekstin muuntumisesta kulttuurisessa vuorovaikutuksessa. Kiinalaiset seksuaaliharjoitteet ovat nykyisin osa myös modernia—tai postmodernia—länsimaista kulttuuria, ja osa sitä tarjontaa, jonka moderni ihminen voi valita oman elämänsä käytänteeksi. Tutkielman pyrkimyksenä on valottaa näiden tekniikoiden ja teorioiden kulttuurista, uskonnollista ja historiallista taustaa. 

 

Toisen luvun aineiston esittelyn jälkeen määrittelen tutkielmassa käytetyn taolaisuuden käsitteen, hahmotan siihen liittyen lyhyesti taolaisuuden historialliset vaiheet ja määrittelen seksiharjoitteisiin liittyvät perinteiset termit. Kolmannessa luvussa käyn läpi historiallista taustaa seksiharjoitteiden ymmärtämiseksi ja vertailupohjan luomiseksi. Käsittelen ensin perinteisiä kiinalaisia seksuaaliasenteita ja makuuhuoneen taitoja, sitten taolaisen perinteen suhdetta seksiharjoitteisiin ja viimeisenä sisäisen alkemian seksuaalisia pariharjoitteita sekä naisten alkemiaa. Neljäs luku keskittyy Mantak Chian teosten tarkasteluun perinteisten tekstien ja tutkimuksen pohjalta. Lopuksi kokoan lankoja yhteen ja pohdin aihetta hieman pidemmälle. 

 

Varsinaiset tutkimuskysymykset rajaan seuraavalla tavalla. Miten Mantak Chian seksiopetukset näyttäytyvät perinteisten kiinalaisten seksioppaiden sekä aihepiiristä tehdyn tutkimuksen valossa? Miten ne paikallistuvat suhteessa tähän perinteeseen?

 

 

 

2. SEKSIOPPAITA, KÄSITTEITÄ JA  NÄKÖKULMIA

 

 

2.1 Klassiset seksioppaat

 

Tutkimuksen vertailuaineistona käytän Douglas Wilen antologiaa Art of the Bedchamber: The Chinese Sexual Yoga Classics Including Women’s Solo Meditation Texts. Käännöskokoelma sisältää yhteensä 17 seksikäytänteitä käsittelevää tekstiä. Wilen teos on tietääkseni nykyäänkin kattavin kokoelma seksiharjoitteita koskevia käännöksiä. Wile on jakanut seksioppaiden käännökset neljään ryhmään perustuen erilaisiin ryhmittelyperiaatteisiin. Tarkastelen kokoelmaa kiinalaisten seksiharjoitteiden perinteen pääsuuntaukset ilmaisevana kirjallisena aineistona. Aineistossa ei kuitenkaan ole kuvauksia varhaisimpien järjestäytyneiden taolaisten liikkeiden, Suuren rauhan tie (Taiping dao) ja Taivaalliset mestarit (Tianshi), seksuaalirituaaleista (heqi) eikä myöskään Korkeimman kirkkauden (Shangqing) sisäistyneistä seksuaalisia visualisaatiota käyttävistä menetelmistä. Viimeksi mainitut tapaukset käsittelen lyhyesti toisessa ja kolmannessa luvussa. Seuraavassa on lista tekstiryhmistä.

 

1. Han-kauden Mawangdui-hautalöydön tekstit:

 

a) He yin yang 合陰陽 (Yinin ja yangin harmonisoiminen),

b) Tianxia zhidao tan 天下至道談 (Keskustelu korkeimmasta daosta taivaan alla).

 

2. Sui- ja Tang-kausien rekonstruoidut klassikot:

 

a) Su Nü jing 素女經 (Su Nün klassikko), 

b) Su Nü fang 素女方 (Su Nün reseptit),

c) Yufang zhiyao 玉房指要 (Jadekammion ydinasiat), 

d) Yufang bijue 玉房秘訣 eli (Jadekammion salaisuudet), 

e) Dongxuan zi 洞玄子.

 

3. Lääkinnälliset oppaat ja perheellisten käsikirjat:

 

 a) Fangzhong buyi 房中補益 (Makuuhuoneen hyödyt terveydelle),

 b) Yu nü sun yi (Naisen kanssa yhtymisen vaarat ja hyödyt), luku 5, teoksessa Yangxing yenming lu 養性延命錄

c) Su Nü miao lun 素女妙論 (Su Nün ihmeellinen keskustelu),

d) Chunyang yanzheng fuyou dijun jiji zhenjing 純陽演正孚祐帝君既濟真經  (Kaikkiarmahtavan pelastajan herra Chunyangin täydellisen liiton todellinen klassikko),

e) Zijin guangyao daxian xiuzhen yanyi 紫金光耀大仙修真演義 (Suuren   purppurankultaloistoisen kuolemattoman esitys todellisen essenssin kehittämisestä).

 

4. Sisäisen alkemian eliksiiritekstit:

 

a) Jindan jiuzheng pian 金丹就正篇 eli ”Kultaisen eliksiirin ohjeita etsimässä”,

b) Jindan zhenzhuan 金丹真傳 eli ”Kultaisen eliksiirin todellinen välittäminen”,

c) Jindan jieyao 金丹節要 eli ”Kultaisen eliksiirin tiivistelmä”,

d) Caizhen jiyao 採真機要 eli ”Todellisen essenssin keräämisen salaiset periaatteet”,

e) Wugen shu 無根樹 eli ”Juureton puu”.

 

Kiinan kielen heikkoudestani johtuen olen tämän aineiston osan suhteen riippuvainen Wilen antologian käännösratkaisuista ja tulkinnoista ja ylipäänsä aineiston valinnasta. Samalla olen käännösten suhteen tuomittu tekemään hänen mahdolliset tulkintavirheensä.

 

 

 

2.2 Mantak Chian teokset ja Healing Tao

 

Thaimaassa kiinalaisille vanhemmille syntynyt Mantak Chia (1943–) on yksi ensimmäisiä sisäistä alkemiaa (neidan) länsimaihin 1970-luvulla tuoneita opettajia. Hän on kouluttanut monia länsimaalaisia ja julkaissut runsaasti kirjoja—ensimmäiset läheisessä yhteistyössä erityisesti Michael Winnin kanssa—jotka ovat vaikuttaneet suuresti siihen, miten kiinalainen parantaminen ja henkiset tekniikat on ymmärretty ja miten niitä on sovellettu länsimaissa. (Valussi 2012: 194.) Chia esittää seksiopetukset osana opetusjärjestelmäänsä nimeltä Healing Tao, jota levittää samanniminen organisaatio—se tunnetaan kansainvälisesti nimellä Universal Tao. Se on nykyisin yksi laajimmista itsensä taolaiseksi identifioivista kansainvälisistä organisaatioista ja sillä on koulutettuja ohjaajia kymmenissä eri maissa. (Komjathy 2003: 7.) Seksiharjoitukset esitellään kolmivaiheisen opetusjärjestelmän johdantovaiheen harjoituksina. Tämä ensimmäinen vaihe on Chian opetuksen tunnetuin osa. Järjestelmässä harjoitusten tarkoituksena on seksuaalienergian säästäminen sekä lisääntyneen seksuaalienergian kultivointi ja jakaminen pariharjoitteiden kautta. (Chia & Chia 1986.)

 

Tutkimusaineistoni toiseksi osaksi olen valinnut Mantak Chian tuotannon kaksi varhaisinta seksiharjoitteita käsittelevää kirjaa: Taoist Secrets of Love – Cultivating Male Sexual Energy (1984) ja Healing Love Through the Tao – Cultivating Female Sexual Energy (1986). Teokset välittävät synteesin Chian saamista perinteisistä opetuksista, vaikka kirjoja luonnehtii länsimaisen anatomisen terminologian käyttö ja länsimaistuneet arvot. Wile (1992) huomioi, että kukaan ei ollut julkaissut yhtä yksityiskohtaista ”taolaisten seksiharjoitteiden” kokonaisuutta kuin Chia. Tämä saattaa pitää yhä paikkansa, vaikka aiheesta on julkaistu sittemmin useita teoksia. Chia esittää itsensä nykyaikaisena mestarina ja puhuttelee lukijoitaan potentiaalisina oppilaina. Vaikka hänen opetuksensa resonoivat pääosin antologian opetusten kanssa, kirjat eivät viittaa siihen, että hän olisi tutkinut vanhoja tekstejä alkuperäislähteistä. Wile ehdottaa, että Chian opetukset olisivat pitkälti suullista perinnettä ja näin ollen pitäisivät sisällään paljon arvokasta materiaalia, jota perinteisistä teksteistä ei löydy. Kirjat sisältävät autenttisia opetuksia ja omaperäistä synteesiä, jotka yhdistyvät länsimaiseen tieteelliseen ymmärrykseen, tantran käsitteisiin ja kirjoittajan omaan kokemukseen. (Wile 1992: 63–65.)

 

 

2.3 Taolaisuus: sen tutkimus, käsite ja perinne

 

Tämän tutkielman tutkimusnäkökulma sekä näkemys taolaisesta perinteestä pohjaa viimeaikaisimpaan akateemiseen taolaisuuden tutkimukseen (Daoist Studies). Nathan Sivinin (2010) mukaan sen yksi keskeinen tulos on se, että pitkällinen keskustelu siitä mitä taolaisuus on, näyttäisi olevan ohi. Miller (2003), Kirkland (2004) ja muut määrittävät taolaisuuden rajat toimijoiden, eli taolaisten itsensä, kriteerien mukaan. (Sivin 2010: 45) Tämän näkemyksen mukaan ei ole harjoitteita, joista kaikki taolaiset olisivat olleet yhtä mieltä, ei myöskään yhtä yhteisöä, jolla olisi ollut yhteiset opetukset. Russell Kirklandin mukaan mitään tiettyä taolaisuutta koskevaa tietoa tai myöskään taolaisten omaa määritelmää ei voitaisi ottaa normatiivisena, vaan olisi  pyrittävä ottamaan huomioon laajasti ”kaikki kaikkia taolaisia koskeva tieto kaikkina aikoina”. Taolaisuuden ilmiökenttä tulisi siis paikantaa ensisijaisesti sen perusteella, että useiden vuosisatojen ajan on ollut niitä, jotka ovat itse identifioituneet taolaisiksi ja jotka myös yhteisö heidän ympärillään tunnusti sellaisiksi. Toisin sanoen taolaisuudeksi sanottua ilmiötä olisi tarkasteltava ja arvioitava kaikkea asiaan kuuluvaa sosiaalista ja historiallista aineistoa vasten. (Sivin 2010: 36; Kirkland 2004: 12–13.)

 

Itsensä taolaiseksi identifioiviksi voidaan määritellä ne, joiden ideat, arvot, harjoitteet ja instituutiot on ilmaistu kirjoituksissa, jotka sisältyvät taolaiseen kaanoniin tai sen eri versioihin. (Kirkland 2004, 12–13.) Tämänlainen toimijoiden mukainen taolaisuuden määrittely laajentaa huomattavasti taolaisuuden tutkimuksen kenttää, ja saattaa mahdollisesti päätökseen hedelmättömät kiistat siitä, missä taolaisuuden rajojen pitäisi olla. Sen mukaisesti on arvioitava avoimella mielellä kaikki väitteet olla taolainen. (Sivin 2010: 36, 45.) Määrittelykriteerejä voidaan pitää sosiologisina ja henkilölähtöisinä (Despeux 2005: 179).

 

Komjathyyn (2013) pohjaten ymmärrän taolaisuuden eli ”daon perinteen” kiinalaisena kotoperäisenä uskontona, joka on juurtunut syvälle perinteiseen kiinalaiseen kulttuuriin. Se on uskonnollinen perinne, jossa dao 道 (eli ”Tie” tai ”tie”) on pyhä tai perimmäinen huolenaihe. Samanaikaisesti taolaisuus on nykyisin globaali, kansalliset rajat ylittävä uskonto, jota luonnehtii kulttuurinen, etninen ja kielellinen monimuotoisuus. (Komjathy 2013:  4.)

 

Käsittelen taolaisuutta jatkuvana ja monimuotoisena uskonnollisena perinteenä, jolla on useita historiallisia vaiheita ja joka voidaan tarkemmin ymmärtää ”taolaisuuksina” eli useina taolaisina koulukuntina ja perimyslinjojen haaroina, joita yhdistävät tietyt yhteiset näkemykset, huolenaiheet ja piirteet. (Komjathy 2013: 4–10.)

 

Taolainen perinne voidaan pääpiirteissään hahmottaa mielekkäästi sen historiallisten vaiheiden jaottelun kautta. Seuraan Komjathyn esittämää mallia, joka erottaa taolaisen perinteen historiassa seitsemän keskeistä vaihetta. Nämä ovat klassinen taolaisuus (480 eaa. – 9 jaa.), varhainen taolaisuus (25–220 jaa.), varhaiskeskiaikainen taolaisuus (220–618), myöhäiskeskiaikainen taolaisuus (618–1368), myöhäisen keisarikauden taolaisuus (1368–1911), varhainen moderni taolaisuus (1912–1978), myöhempi moderni taolaisuus (1978–nykyaika). (Komjathy 2013: 10–11.)

 

Kaikissa näissä vaiheissa muodostui uusia erityisiä yhteisöjä ja liikkeitä. Klassinen taolaisuus käsittää sekä sisäisen kultivoinnin perimyslinjat että niin sanotun Keltaisen Keisarin ja Laozin tien (Huang-Lao dao). Varhaiseen taolaisuuteen liitettyjä suuria liikkeitä ovat Suuri rauha (Taiping) ja Taivaalliset mestarit (Tianshi). Varhaiskeskiaikainen taolaisuus käsittää sellaisia merkittäviä liikkeitä kuin Suuri kirkkaus (Taiqing), Korkein kirkkaus (Shangqing), sekä Mystinen aarre (Lingbao). Myöhäiskeskiaikainen taolaisuus käsittää joukon sisäisen alkemian perimyslinjoja, kuten Täydellinen totuus (Quanzhen) ja niin kutsuttu Eteläinen koulukunta (Nanzong), ja lisäksi uusia jumaluuskultteja ja rituaaliliikkeitä. Myöhäisen keisarikauden ja modernin taolaisuuden kenttää hallitsivat Ortodoksinen ykseys (Zhengyi, eli Taivaalliset mestarit) sekä Täydellinen totuus. Tällä kaudella syntyivät myös Täydellisen totuuden merkittävimmät perimyslinjat ja sisäisen alkemian uudet perimyslinjat. Globaalin taolaisuuden osatekijät on erittäin monimutkainen aihe, mutta perinteeseen pohjaavasta ja järjestöllisestä näkökulmasta maailmanlaajuista taolaisuutta hallitsevat kuitenkin yhä ensisijaisesti Ortodoksisen ykseys  ja Täydellinen totuus. (Komjathy 2013: 10–12.)

 

Pyrin mukailemaan yllä luonnosteltua toimijoiden kriteerien mukaista määritelmää ja olemaan tietoinen perinteen historiallisista vaiheista. Sitä kuitenkin vaikeuttaa käytännössä se, että tutkimuskirjallisuudessa ja myös kiinalaisessa perinteessä termejä ”taolainen” ja ”taolaisuus” on käytetty hyvin epämääräisellä tavalla ja vaihtelevin merkityksin. Lisäksi taolaisuuden rajat muun kiinalaisen kulttuurin osatekijöiden kanssa ovat parhaimmillaan epäselvät ja liukuvat. Monet taolaisen perinteen osaksi omaksutut piirteet eivät itsessään ole mitenkään erityisen taolaisia. (Kohn 2013: 391–393.)

 

 

2.4 Fangzhong shu—heqi—shuangxiu 

 

Tässä alaluvussa otan esille muutaman keskeisen seksiharjoitteita koskevan erottelun, joihin paneudutaan syvemmin myöhemmin. Komjathy erittelee artikkelissaan ”Common Misconceptions Concerning Daoism (Taoism)” populaarissa ajattelussa usein taolaisuuteen liitettyjä ilmiöitä, jotka eivät kuitenkaan ole edellisessä alaluvussa esitetyssä mielessä taolaisia. Yksi tällaisista väärinkäsityksistä on seksiharjoitusten rooli, sen mukaan ”seksuaalijooga, johon liittyy moninkertaisten orgasmien tavoittelu ja seksuaalivampirismin harjoittaminen, on taolaista.” Valistunut ymmärrys asiasta on Komjathyn mukaan, että seksuaalisuuden asema taolaisuudessa on monimutkainen. Suurin osa käytänteistä, jotka identifioidaan ”taolaisiksi” (fangzhong shu), saivat alkunsa ei-taolaisissa yhteyksissä, erityisesti keisarillisissa piireissä. Vaikka jotkut taolaisista ovat hänen mukaansa harjoittaneet seksuaalisia pariharjoitteita (shuangxiu), niihin liittyi erilainen käsitys yhdynnästä. Sellaiset käytänteet tapahtuivat lisäksi lähes aina laajemmassa alkemiallisen muodonmuutoksen järjestelmässä, jossa seksuaalienergian sublimointi oli edeltävä ja perustavin vaihe. (Komjathy 2010: 4–5.) Komjathyn arvio on kriittisimmästä päästä ja pyrkii olemaan tarkka ilmiöiden paikantamisessa. Se toimii sopivan ennakkoluuloisena lähtökohtana tarkasteltaessa muiden kirjoittajien näkemyksiä ja erotteluja. 

 

Perinteinen kiinalainen termi seksiharjoitteille on fangzhong shu 房中術 eli makuuhuoneen taidot. Kirkland kirjoittaa samannimisessä Encyclopedia of Taoism -artikkelissaan termin viittaavaan yleisesti aviovuoteen intiimeihin harjoitteisiin. Modernit kirjoittajat Kiinassa ja länsimaissa ovat usein eksotisoineet niitä ”seksuaalialkemiana” tai ”seksuaalijoogana”, ja selittäneet ne ”taolaisiksi” käytänteiksi. Toiset ovat puolestaan analysoineet tällaisia tulkintoja ja todenneet ne perusteettomiksi tai liioitelluiksi. Kyse ei Kirklandin mukaan ole kuitenkaan siitä, ovatko kiinalaiset harjoittaneet seksikäytänteitä tai kirjoittaneet niistä, vaan siitä olivatko tällaiset käytänteet oikeastaan millään merkityksellisellä tavalla taolaisia. (Kirkland 2008: 409.)

 

Kristofer Schipper (1969) jakaa kiinalaiset seksuaaliharjoitteet tieteeseen (makuuhuoneen taidot), magiaan (”seksuaalialkemia” ja orgiastinen rituaali) sekä mystiikkaan (henkistynyt seksuaalifantasia ja mystiset häät -meditaatio). Jaottelussa ilmenee Schipperin mukaan historiallinen kehitys fyysisestä sisäistyneeseen, konkreettisesta yhdynnästä sen mielikuviin ja symboliikkaan, seksuaalitekniikoista meditaatioon ja rituaaliin. (Schipper 1969: 7–38.) Vaikka jaottelun kehitysajatukseen voi suhtautua kriittisesti, jaottelu sinänsä on hyödyllinen. Toisen ryhmän ”rituaali” viittaa varhaisten taolaisten liikkeiden, Taivaallisen rauhan tien (Taiping dao) ja Taivaallisten mestarien (Tianshi), seksuaaliseen initiaatiorituaaliin, joka tunnetaan nimellä heqi 合氣 eli ”qin yhdistäminen”. (Kohn 2008: 482; Kohn & Despeux 2003: 10.) ”Alkemia” puolestaan viittaa seksuaalisiin menetelmiin, joihin liittyy alkemiallisen eliksiirin anastaminen toiselta. Maininta perinteen olemassaolosta löytyy jo Ge Hongin teoksesta Baopuzi (Yksinkertaisuutta vaaliva mestari) 300-luvulta. (Wile 1991: 24–25.) Varsinaisen taolaisuuden piirissä se viittaa sisäisen alkemian (neidan) joidenkin perimyslinjojen seksuaaliseen tulkintaan termistä shuangxiu 雙修 ”yhtäaikainen kultivointi”. (Esposito 2008: 906.) Eteläisen koulukunnan seksuaalista tulkintaa edustava haara tunnetaan vastaavalla nimellä Shuangxiu, vastakohtana meditatiivisia sooloharjoituksia kannattavalle Puhtaiden harjoitteiden (Qingxiu) haaralle. (Baldrian-Hussein 2008: 759–761.) Termistä shuangxiu käytetään tässä tutkielmassa jatkossa suomenkielistä ilmausta seksuaaliset pariharjoitteet. Schipperin jaottelussa kolmannen ryhmän ”fantasia” liittyy Korkeimman kirkkauden (Shangqing) meditatiivisiin visualisointiharjoitteisiin, joissa kauniin jumalattaren qi hengitetään sisään. Kolmannen ryhmän ”meditaatio” viittaa sisäisen alkemian puhtaan harjoituksen menetelmiin ja sen esiasteisiin, joissa yinin ja yangin yhtyminen tapahtuu sisäisesti. (Schipper 1969: 30–38.)

 

Edellä eritellyistä harjoitteista termeihin fangzhong shu, heqi ja shuangxiu liittyy varsinainen fyysinen yhdyntä. Ne on nähtävä selkeästi toisistaan erillisinä harjoitteina, joilla on omat tunnuspiirteensä, vaikkakin myös yhtäläisyyksiä. Tutkimusaineiston materiaalit liikkuvat niin seksioppaiden kuin Mantak Chian menetelmien osalta ei-taolaisten makuuhuoneen taitojen, seksuaalieliksiirimenetelmien ja sisäisen alkemian seksuaalisten pariharjoitteiden puitteissa. Rajanvedot eivät aina ole selviä, etenkään sen suhteen mikä on alkemiallisten menetelmien suhteen nähtävä mielekkäästi taolaiseksi ja mikä ei.                                                                                        

 

 

                                                                        

3. KIINALAINEN KULTTUURI, TAOLAISUUS JA SEKSIHARJOITUKSET

 

 

3.1 Perinteiset seksuaaliasenteet ja makuuhuoneen taidot

 

Muinaiset kiinalaiset ymmärsivät seksin selviytymisen ehtona ja myöhemmin osana kungfutselaista velvollisuutta tuottaa miespuolisia jälkeläisiä jatkamaan sukulinjaa. Sitä harjoitettiin kuitenkin luonnollisesti myös nautinnon takia ja edistämään terveyttä. (Leo 2010: 2.) Makuuhuoneen taidot (fangzhong shu) kehittyivät muiden pitkäikäisyyden harjoitteiden (yangsheng) rinnalla ja niiden harjoittajia oli kaikissa kiinalaisen yhteiskunnan eri luokissa (Despeux & Kohn, 2003: 10). Mawangdui -hautalöydön erilliset seksiharjoitteita käsittelevät kirjoitukset sekä niiden kodifikaation ja terminologian jalostuneisuuden taso viittaavat makuuhuoneen taitojen  teorioiden ja harjoitteiden kehityksen alkaneen viimeistään myöhemmällä Zhou-kaudella (770–221 eaa.). Ne olivat itsenäistyneet 100-luvulla eaa. omaksi kategoriakseen ja jakoivat rajansa lääketieteen ja kultivointiharjoitteiden kanssa. (Wile 1992: 19.)

 

Kosmologisesti nainen ymmärrettiin tasa-arvoiseksi ja miestä täydentäväksi. Yhdyntää tutkittiin heteroseksuaalisten kumppaneiden välisenä yhteytenä ja seksuaalinen kultivointi edellytti että yin (nainen) ja yang (mies) täydensivät toisensa. Sellaisina varhaisten ja myöhempien seksioppaiden käsitykset edustavat heteronormatiivista näkökulmaa. (Leo 2010: 2.) Ihmisten ajateltiin koostuvan qistä, joka ilmenee maailmassa kahtena toisiaan täydentävänä voimana, yininä ja yangina. Ihmisessä ajateltiin olevan myös jingiä eli essenssiä, joka on qitä tiiveimmässä muodossa ja joka erittyy kehosta orgasmin hetkellä. Miehen yang jing ilmenee siemennesteenä, naisen yin jing ilmenee sukuelinnesteinä (ja kuukautisverenä). Yin ja yang qin tervettä tasapainoa pidettiin tavoiteltavana ja parhaaksi tavaksi puuttuvan qin saavuttamiseksi nähtiin yhdyntä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Oman jingin pidättämistä ottaen sitä samalla vastaan toiselta pidettiin erityisen hyödyllisenä. Ejakuloimisen säännöstelyn ja siemensyöksystä pidättymisen tai sisäänpäin suuntautuneen siemensyöksyn käytänteet perustuvat tähän. Teoriassa nainen saattoi tehdä saman myös miehelle, mihin on eksplisiittisiä viittauksia kirjallisuudessa. Saman sukupuolen välisiä suhteita pidettiin qin kannalta samantekevänä, sillä niissä vahingot ja hyödyt tasautuivat. (Goldin 2002: 6.)

 

Vallinnut kungfutselainen yhteiskunnallinen järjestys oli kuitenkin patriarkaalinen, patrilineaalinen sekä patrilokaalinen. Naiset nähtiin miehiä alempiarvoisemmiksi. (Despeux & Kohn 2003: 1.) Seksin käsikirjat olivat pääasiassa tavanomaisten aviollisten seksisuhteiden oppaita ja ne on nähtävä moniavioisen perhejärjestelmän taustaa vasten. Kun niissä neuvotaan  miestä yhdyntään lukuisten naisten kanssa yhden yön aikana, se mikä yksiavioisessa yhteiskunnassa on kehotus yltiöpäiseen rietasteluun, asettuu perinteisessä Kiinassa aviollisten seksisuhteiden piiriin. Moniavioisessa perheessä tasapainoiset seksisuhteet olivat merkittävässä asemassa, ja valittujen suosiminen aiheutti katkeria riitoja naisten asuintiloissa ja aiheutti talouden harmonian järkkymisen. (van Gulik 1959: 155.)

 

Aviollisella yhdynnällä oli pääasiassa kaksi tarkoitusta, toisaalta naisen hedelmöittäminen poikalasten saamiseksi ja toisaalta miehen elinvoimaisuuden lisääminen. Varhaisemmissa seksioppaissa painotetaan myös yhteistä nautintoa ja myös naisen ajateltiin hyötyvän yin essenssinsä liikehdinnästä. Terveiden lapsien saamiseksi miehen jingin täytyi olla huipussaan siemensyöksyn hetkellä. Tämä saavutettiin ravitsemalla yangia naisen yinillä, eli käytännössä toistuvalla siemensyöksyttömällä yhdynnällä useiden eri naisten kanssa. Miehen tuli ejakuloida vain kun hedelmöittyminen nähtiin mahdolliseksi. Pidättyvällä yhdynnällä mies saattoi tyydyttää vaimojensa ja jalkavaimojensa seksuaaliset tarpeet vahingoittamatta omaa terveyttään ja kyvykkyyttään. Moniavioinen perhejärjestelmä ylläpiti näiden periaatteiden säilymistä kautta vuosisatojen. Siemennesteen pidättämisen sosiologiset juuret saattavat olla tässä, ja tekniikka ajoittunee melko varhaiseen vaiheeseen. (van Gulik 1959: 46–47; Needham 1983: 191–192.)

 

Varhaisemman Han-dynastian (206–8eaa.) historian (Hanshu) kirjallisuusosion kategoria fangzhong (makuuhuone) mainitsee kahdeksan teosta. Kuvitetut, perheellisille suunnatut seksin opaskirjat olivat Han-dynastian aikana laajassa käytössä ja ne tunnettiin yleisesti. Myös pitkäikäisyyden menetelmien harjoittajat käyttivät kirjoja oppainaan. Tang-kauden (618–907) kirjallisuus käsitteli vapaasti seksiä ja makuuhuoneen taidot luokiteltiin lääketieteen haaraksi. Song-kaudella (960–1279) luotiin uuskungfutselaisuuden perusta ainoana virallisena valtionuskontona. Siinä korostettiin naisten alempaa asemaa miehiin nähden, sukupuolten tiukkaa erottelua painotettiin ja kaikki heteroseksuaalisen rakkauden ilmentymät aviovuoteen ulkopuolella kiellettiin. Seksin käsikirjojen opetuksia harjoitettiin yhä sekä keisaripalatsin sisällä että sen ulkopuolella. Song-dynastian historia mainitsee vielä muutamia seksioppaita. (van Gulik 1959: 70, 121, 192–193, 222–229.) 

 

Yuan-dynastian (1260–1368) mongolihallinnon aikana kiinalaiset alkoivat arvostaa kungfutselaisia sääntöjä naisten eristämisestä. Kiinalainen sievistely ja taipumus pitää seksielämä salassa ulkopuolisilta sai alkunsa. Makuuhuoneen taidot olivat suosiossa, mutta niiden periaatteista ei enää keskusteltu niin avoimesti kuin ennen. Uuskungfutselaisuuden vaikutuksesta kaikesta seksiin liittyvästä tuli tabu. Ming-kaudella  (1368–1644) seksioppaiden periaatteita harjoitettiin, mutta niitä julkaistiin rajoitettuina painoksina. Yksityiskohtaisia harjoitteita ja teknistä terminologiaa ei tunnettu laajemmissa piireissä. Ming-dynastian historia ei mainitse enää ainoatakaan seksiopasta. Joitain seksin käsikirjoja kirjoitettiin silti. Qing-dynastian (1644–1911) aikana seksioppaat joutuivat tiukan sensuurin käsiin, mutta muutamia teksteistä on säilynyt Japanissa. (Ibid.: 228, 245–246, 253, 268–286.) 

 

Käsitystä kiinalaisten seksuaalikulttuurin vapautuneisuudesta ennen Yuan-dynastiaa on kritisoinut Schipper (1982/1993). Hänen mukaansa—vastoin van Gulikin näkemyksiä—seksuaalisuus ei koskaan ollut kiinassa kovin luonnollista ja ongelmatonta, ja laaja eroottinen kirjallisuus tulisi nähdä pikemmin salaamisen ja tukahduttamisen kontekstissa. Makuuhuoneen oppaiden pyrkimys olisi ensisijaisesti vakuuttaa miespuolinen lukija, antaa hänelle rohkeutta ja oikeuttaa hänen käyttäytymisensä. (Schipper 1993: 145–147.) Varsinainen syy huolenpitoon naisen seksuaalista tyydytystä kohtaan—tasa-arvoisen ajattelun sijaan—juontaa varhaisista lääketieteellisistä teorioista. Miehille kirjoitetut seksin opaskirjat neuvovat naisen seksuaalisen tyydyttämisen menetelmiä, sillä seksin lääkinnällinen arvo toteutui vain jos nainen vapautti essenssinsä orgasmissa. (Goldin 2002: 5–7.)

 

Wile (1992) tiivistää makuuhuoneen taitojen pohjaavan seuraaviin kulttuurisen suodattimen läpi tehtyihin empiirisiin havaintoihin, jotka järjestettiin osaksi laajempaa kulttuurin perusarvoja vahvistavaa teoreettista kokonaisuutta. Mies menettää energiaa siemensyöksyssä. Seksuaalienergian aktivoiminen täyttää koko kehon positiivisella elinvoimalla, mutta hyöty häviää heti siemensyöksyn myötä. Seksuaalinen kyvykkyys vähenee iän myötä ja menetettyä essenssiä (jing) piti täydentää; pidemmälle vietynä ikääntymisen ajateltiin johtuvan vääränlaisesta seksuaalisesta toiminnasta. Vaikka siemensyöksy heikentää kehoa, se lisää seksuaalista halua; täyden jingin nähtiin ilmenevän seksuaalisten ajatusten poissaolona. Seksuaalinen kyvykkyys ei määrittynyt näin siemennesteen kuluttamisena, vaan sen säilyttämisenä. Pelkän säilyttämisen lisäksi seksuaalienergiaa voidaan myös ottaa vastaan tai jopa anastaa imeyttämisen tekniikoilla; varsinaisen yhdynnän lisäksi pienempiä määriä ajateltiin saatavan naisen hengityksestä, syljestä tai rinnoista. Lapsuutta luonnehtii murrosikään asti essenssin runsaus, siemennesteen tai kuukautisveren vuodon ja seksuaalisen halun poissaolo; tätä fyysisen yhtenäisyyden ja täyteyden aikaa pidettiin ihanteellisena monin tavoin. (Wile 1992: 5–6.)

 

Kokonaan yhdynnästä pidättyminen aiheuttaa fysiologisia ja psykologisia ongelmia, se nähtiin yhtä vaarallisena kuin seksuaaliset ylilyönnit; poikkeuksia olivat hyvin korkea ikä tai edistynyt henkinen tila. Naisen kiihottuminen on hitaampaa kuin miehen, ja miehen intohimo on jopa hänen omaa fysiologiaansa nopeampi; ennen koko kehon lämpiämistä tapahtuva ennenaikainen siemensyöksy nähtiin tavallista haitallisempana. Essenssien yhtyminen luo elämää; kun miehen ja naisen seksuaalienergioiden yhtyminen johti uuteen elämään, jingin pidättäminen johti pitkäikäisyyteen tai jopa kuolemattoman henkiolemuksen syntyyn. Sukupuolinen yhteensopivuus oli aviollisen sopusoinnun perusta; naisen seksuaalista tyydyttämistä pidettiin tärkeänä ja siemensyöksyn välttämisen nähtiin johtavan pitkäaikaiseen kiinnostukseen kumppania kohtaan. (Ibid.: 7–8.) 

 

Naisen ajateltiin myös rakastavan hitautta ja kestoa, sekä vierastavan nopeutta ja väkivaltaisuutta. Naisen halut ilmenevät ”äännähdysten, liikkeiden ja merkkien” kautta. Veden tavoin hän on hidas kuumenemaan ja hidas jäähtymään. Naisen hedelmällisyys liitettiin kuuhun. Naisen seksuaalista tyydytystä pidettiin hedelmöittymisen ja jälkeläisten terveyden ehtona. Peniskontaktin kautta saatua orgasmia tuli edeltää pitkittynyt esileikki. Naiselta edellytettiin seksikumppanina myös tiettyjä fyysisiä piirteitä ja hänet saatettiin hylätä sellaisena toisinaan jo murrosiän jälkeen, toisinaan lapsen synnyttämisen jälkeen ja aina viimeistään vaihdevuosien tultua. Seksioppaat eivät kuitenkaan tee eroa kirjoittajien omien kokemuksellisesti varmennettujen tosiseikkojen, useiden sukupolvien kollektiivisen kokemuksen ja teoreettisiin malleihin tai perinteiseen tieteeseen ja kosmologiaan perustuvien deduktiivisten päätelmien välillä. Nämä elementit sekoittuvat eri tavoin eri kausien lähteissä. (Ibid.: 9.)

 

 

 

 

3.2 Seksiharjoitukset ja taolainen perinne

 

Taolaiset koulukunnat integroivat makuuhuoneen taitojen periaatteet, mutta niillä oli harjoitteisiin kahtalainen suhde—toisinaan ne torjuttiin, toisinaan niitä vaalittiin (Despeux & Kohn, 2003: 10). Taolaisuus ei koskaan ole ollut yhtenäinen instituutio. Seksiharjoitteita koskevia keskusteluja löytyy useista taolaisista kirjoituksista ja ne muodostavat olennaisen osan taolaisten perimyslinjojen identiteettiä niiden tehdessä eron muihin perimyslinjoihin. Taolaisilla suuntauksilla oli omat erityiset ideansa koskien oikeita seksiharjoitteita ja niillä oli omat rituaaliohjelmansa. Eriävät näkemykset eivät koskeneet niinkään moraalia, vaan seksuaaliharjoitteiden fyysisiä tekijöitä, essenssin (jing) menettämistä tai säilyttämistä sekä harjoittajan kehon kultivointia ja muuntumista. Eräät Han–Tang -kausien taolaiset perimyslinjat kritisoivat eksplisiittisesti näiden seksioppaiden tekniikoita—toiset taas ottivat ne käyttöönsä ja muunsivat omiin tarkoitusperiinsä sopiviksi. Vaikka taolaiset olivat kiinnostuneita seksiharjoitteista, on oltava varovainen liian yksinkertaistetusti nimeämästä tiettyjä harjoitteita ja tekstejä taolaisiksi. (Raz 2008: 96–97.)

 

Varhaisimmat järjestäytyneet taolaiset ryhmittymät, Suuren rauhan tie (Taiping dao) sekä Taivaalliset mestarit (Tianshi) harjoittivat rituaalista yhdyntää osana initiaatioriittiä, joka tunnetaan nimellä ”qin yhdistäminen” (heqi) tai ”keltaisen ja punaisen tie” (huangchi zhi dao 黃赤之道). Se on nähty makuuhuoneen taitojen sublimoituna muotona ja toisaalta jatkumona muinaisille maaseutuyhteisöjen pariutumisriiteille. (Despeux & Kohn 2003: 11–12; Raz 2008: 92; van Gulik 1959: 21.) Se käsitti monimutkaisia numerologisia ja kosmologisia vastaavuussuhteita, painotti siemennesteen pidättämistä ja koostui pitkistä, monimuotoisista liikesarjoista ja hengitysharjoituksista, loitsurukouksista ja visualisoinneista (Raz 2008: 94–95). Rituaalista tiedetään vain myöhempien tuomitsevien arvostelujen sekä kahden Taolaisessa kaanonissa säilyneen taolaisen tekstin kautta. Tämä on selkein aineisto koskien seksuaaliharjoitteiden käyttöä järjestäytyneen taolaisuuden piirissä. (Miller 2002: 69–70; Kohn 2009: 482)

 

Säilynyt Shangqing huangshu guodu yin kuvaus vaikuttaa olevan uudelleenmuotoiltu versio varhaisemmasta rituaalista. Gil Raz on esittänyt rituaalin varsinaisen merkityksen olevan yin–yang-dikotomian painottamisen sijaan yhdynnän symboloiman maallisen tason ylittämisessä ja eriytymättömän alkuperäisen ykseyden saavuttamisessa seksuaalisen jakautuneisuuden tuolla puolen. Ritualisoitu yhdyntä ei ollut rituaalin kohokohta. Sen huipentuma oli täydellistyneen olennon muodostaminen vihityn kehon sisällä kolmen alkuperäisen energian visualisoinnin, aktualisoinnin ja tiivistymisen kautta. Tätä seuraava ritualisoitu yhdyntä oli ensimmäinen vaihe kosmoksen rituaalisessa rekonstruktiossa. Rituaalin tarkoituksena oli muuttaa osallistujansa ”siemenihmisiksi” (zhongmin) eli uuden ihmiskunnan valituiksi jäseniksi. (Raz 2008: 86–94, 107.) Rituaalissa miehellä ja naisella oli yhtäläiset, tasa-arvoiset roolit (Miller 2004: 70). Teksti ei kuitenkaan tähdennä muodostuuko henkiolemus myös naispuolisen initioitavan kehossa (Raz 2008: 119–120).

 

Taolaisen perinteen sisällä ilmeni useampia seksuaaliharjoitteita koskevia kielteisiä diskursseja. Teottomaan toimintaan (wuwei) perustuvan argumentin mukaan mikä tahansa tekniikka vahvistaa tarrautuvan egon vaikutusta ja saattaa näin ainoastaan estää luonnollista daon virtausta. Sisäisen alkemian puhtaan harjoituksen (qingxiu) argumentin mukaan yhdynnän aikana jaetut taivaan jälkeiset (houtian) nesteet eivät ole yhtä hyödyllisiä kuin esitaivaalliset (xiantian) harjoittajan omassa kehossa harmonisoitavat yin–yang essenssit. Kaikki diskurssit ovat Wilen mukaan kuitenkin samaa mieltä jingin perustavanlaatuisesta tärkeydestä. Keskustelu ei siis keskity niinkään prosessin ainesosien rooleihin, vaan siihen missä olosuhteissa ne voidaan muuntaa parhaiten. Teottoman toiminnan diskurssin mukaan paras tulos saavutetaan, kun kehoa ei häiritä parhaimmillakaan mielen tarkoitusperillä. Sisäisen alkemian seksuaaliharjoitteet kieltävä diskurssi myöntää Wilen mukaan seksuaalienergian (jing) merkityksen, mutta pyrkii erottamaan sen varsinaisesta seksuaalisesta aktiviteetista. Seksiharjoitteet hyväksyvän diskurssin mukaan yinin ja yangin fyysinen vuorovaikutus on kuitenkin tarpeen jingin kuumentamiseksi höyryyntymispisteeseen, jolloin se voi kohota. Wile argumentoi, että jopa kaikkien abstrakteimmat ja etääntyneimmät taolaisen meditaation muodot pyrkivät yhtä konkreettisiin fysiologisiin muutoksiin sukuelinalueella. Harjoituksen seurauksena miehen penis ja kivekset pienenevät murrosikää edeltäviin mittoihin ja jingin vuoto häviää lopullisesti. Myös naisten sisäisen alkemian (nüdan) tavoitteena on palata nuoren tytön tilaan niin, että harjoittajan rinnat pienenevät ja kuukautiset lakkaavat. (Wile 1992: 27–28.)

 

Seksiharjoitteiden perinteet edelsivät järjestäytyneiden taolaisten yhteisöjen syntyä ja ne säilyttivät suosionsa samalla kun taolaiset perinnelinjat puolsivat erityisiä seksiharjoitteitaan. Useat taolaisten harjoitteiden ja kehoa koskevien ideoiden piirteet erottavat ne makuuhuoneen oppaissa ilmenevistä. Vaikka taolaiset ja seksin opaskirjojen kirjoittajat jakoivat qitä koskevan diskurssin, taolaiset kuitenkin näkivät kehon myös mikrokosmoksena, jota asuttavat erilaiset henget. Taolainen rituaali perustuu näiden kehohenkien hallittuun visualisointiin, jonka aikana ne aktualisoituvat. Taolainen rituaali oli myös osa systemaattista ohjelmaa pelastuksen saavuttamiseksi—kultivointiharjoitteiden henkilökohtainen transsendenssi muotoiltiin uudelleen eskatologisista ja kosmologisista näkökulmista. Ja vaikka taolaiset perimyslinjat henkilökohtaisen kultivoinnin perinteiden tavoin määrittelivät itsensä muodollisten initiaatioriittien kautta, initiaatio tarjosi jälkimmäisissä pääsyn käsiksi salaiseen tietoon ja tekniikoihin, kun taolaiset initiaatiot puolestaan johtivat ymmärryksen korkeampiin tasoihin, korkeampaan asemaan ja suurempaan valtaan systemaattisessa ja byrokraattisessa kosmoksessa ja lopulta paluuseen daoon. (Raz 2008: 102–103.)

 

 

3.3 Sisäinen alkemia – seksuaaliset pariharjoitteet ja naisten alkemia

 

Sisäinen alkemia (neidan 內丹 tai jindan 金丹) käsittää teorioiden ja tekniikoiden synteesiin, joka juontaa ulkoisen alkemian (waidan) kosmologisista virtauksista, Yijingin symboleiden sekä muiden kosmologisten kuvioiden kautta ilmaistuista metafyysisistä spekulaatioista, sekä alun perin pitkäikäisyyden menetelmien (yangsheng) perinteeseen kuuluvista tekniikoista, kuten meditaatiosta, qi-harjoitteista, voimistelusta ja seksuaalihygieniasta (fangzhong shu). Keskeisiä lähteitä olivat taolaiset klassikot, ja myös kungfutselaisia ja buddhalaisia näkemyksiä omaksuttiin. Sisäisen alkemian päämäärä kuvataan kuolemattomuuden saavuttamisena tai yhteytenä daoon. (Baldrian-Hussein 2008: 762; Skar & Pregadio 2000: 481–482.)

 

Alun perin neidan-harjoittajat eivät kuuluneet mihinkään erityiseen taolaiseen ryhmittymään, vaan harjoittivat taitoja pääosin mestarin opastuksella tai seurasivat joidenkin tiettyjen tekstien ohjeita. Perinne muuttui Täydellisen totuuden (Quanzhen) luostarijärjestön myötä. Ming–Qing -kausilla tärkeimpiä sisäisen alkemian koulukuntia oli viisi. Pohjoisen perimyslinjan (Beizong) eli Täydellisen totuuden perustaja oli Wang Zhe (1113–70). Eteläinen perimyslinja (Nanzong) seurasi Zhang Boduanin (987?–1082) opetuksia. Keskimmäisen haaran (Zhongpai) pääedustaja oli Li Daochun (vaikutti 1288–92). Läntisen haaran (Xipai) perustaja oli Li Xiyue (1806–1856). Itäisen haaran (Dongpai) perusti Lu Xixing (1520–1601). Ming- ja Qing-kausien aikana ilmaantui kuitenkin myös lukuisia muita suuntauksia, kuten Wu-Liu sekä Longmen. (Baldrian-Hussein 2008: 764.) Sisäinen alkemia on ollut taolaisen perinteen vallitseva kultivoinnin muoto Song-dynastiasta alkaen ja sen ovat omaksuneet kaikki taolaiset suuntaukset. Viimeisten kolmen vuosisadan aikana on syntynyt myös erityinen naisten alkemiaa (nüdan) koskeva kirjallisuus. (Despeux & Kohn 2003: 198; Kohn 2014: 310.)

 

Taolaisia tekniikoita ja opettajan sekä oppilaan välistä henkilökohtaista opetusta koskeva salailu alkoi hävitä Qing-dynastian aikana. Harjoitteet tulivat edullisten julkaisujen ja avointen opetusten kautta saataviksi laajemmalle yleisölle. Salamyhkäisyys hävisi lähes kokonaan 1930-luvulla, kun sisäinen alkemia muuttui uskonnollisesta käytänteestä maallikoiden harjoitukseksi ja sen menetelmiä käytettiin kansallisen yhtenäisyyden vahvistamiseen. Kommunistivallan myötä perinteisiä menetelmiä ei hylätty, vaan niistä tehtiin vieläkin julkisempia. Perinteiset neidan -tekniikat pyrittiin uudistamaan vastaamaan ajan ”tieteellisempiä” standardeja, mikä johti modernin qigongin kehittymiseen. Opetukset tulivat 80-luvulla erittäin suositun qigongin myötä laajemmin länsimaihin ja ne yhdistettiin länsimaisiin parantamiskäsityksiin, toisinaan vahvemmin henkisin tavoittein, toisinaan puhtaasti terveysharjoituksena, ja toisinaan taas korostetun seksuaalisin sävyin. Useimpia mainostettiin ”henkisen parantamisen” muotoina. (Valussi 2010: 189–190.)

 

Sisäisen alkemian perusmenetelmien välillä ei ole suuria koulukuntaeroja. Suurin osa neidan-tekstien kirjoittajista seuraa jakoa kolmeen vaiheeseen, jotka vastaavat ihmisolemuksen kolmen eri perustekijän, essenssin, qin ja hengen muodonmuutosta. Nämä ovat 1) essenssin (jing) muuntaminen qiksi, 2) qin muuntaminen hengeksi ja 3) hengen (shen) jalostaminen ja sen palauttaminen tyhjyyteen. Onnistunut harjoitus johtaa sisäisen eliksiirin (neidan) tai pyhän sikiön (shengtai) muodostumiseen ja daon oivaltamiseen. Tätä kuvataan paluuna alkuperäiseen (huanyuan), minkä kautta harjoittaja ylittää ajan ja paikan kategoriat. Äärimmäinen muuntuminen tapahtuu, kun harjoittaja jättää kehonsa. (Baldrian-Hussein 2008: 765.)

 

Sisäisen alkemian eteläinen perimyslinja (Nanzong), sekä siitä juontavat sisäisen alkemian itäinen (Dongpai) ja läntinen haara (Xipai) käyttivät alkemiallisen prosessin tietyssä vaiheessa seksuaalisia pariharjoitteita (shuangxiu). (Baldrian-Hussein 2008: 645–646, 719–721, 759–762.) Eteläisen perimyslinjan seksuaalisen haaran opetusten mukaan pariharjoitteet mahdollistivat iäkkäämpien harjoittajien menetetyn essenssin (jing) nopean täydentämisen alkemiallisen prosessin ensimmäisessä vaiheessa. Kun jing oli runsas, harjoittajat siirtyivät henkilökohtaisen kultivoinnin menetelmiin. (Baldrian-Hussein 2008: 761; Wong 2005: 3–5)

 

Itäisen haaran perustaja Lu Xixing teki huolellisen eron oman opetuksensa ja makuuhuoneen tekniikoiden (fangzhong shu) välille. Hän myös korosti, että harjoitus on hyödyksi molemmille osapuolille. Itäisen koulukunnan perusopit ovat yksinkertaisia verrattuna läntisen haaran monimutkaisempaan järjestelmään. ”Perustan luomisen” (zhuji) valmisteleva vaihe käsittää täydellisen terveyden  palauttamisen. Siinä mies ja nainen pyrkivät eheyttämään vahingoittuneen elinvoimansa yhdessä eli seksuaalisten pariharjoitteiden kautta, sillä heidän sisällään on alkuperäinen yin (miehessä) ja alkuperäinen yang (naisessa). Wongin mukaan itäisen haaran opetuksissa seksuaaliset pariharjoitteet nähtiin toissijaisina ja niitä suositeltiin ikääntyneille ja muuten heikoille harjoittajille riittävän perustan luomiseksi. Alkemiallisen prosessin seuraavat vaiheet seuraavat tavanomaista järjestystä: valmistusaineiden kerääminen lääkettä varten (caiyao), eliksiirin jähmettäminen (jiedan), itsen puhdistaminen (lianji), hautominen ja sikiön ravitseminen (wenyang), sikiön synnyttäminen (tuotai) ja daon oivaltamisen varmistaminen (zhengdao). Harjoituksen korkeammilla tasoilla miehen ja naisen liitto toteutetaan henkisesti (shenjiao). (Baldrian-Hussein 719–721; Wong 2005: 3–5.)

 

Läntisen haaran opetuksissa seksuaalisia pariharjoitteita käytettiin kuitenkin myös ensimmäisen vaiheen perustan luomisen jälkeen. Läntisen koulukunnan väitetty perustaja Li Xiyue esitti saaneensa neidan-opetuksia Zhang Sanfengilta ja myöhemmin Lü Dongbinilta. Hänen teostensa kirjalliset vaikutteet tulevat Lu Xixingilta ja Sun Ruzhongilta. Li Xiyuen opetukset ovat lähellä itäisen koulukunnan ja eteläisen perimyslinjan opetuksia. Järjestelmä koostuu kahdesta päävaiheesta. Ensimmäinen keskittyy puhdistamaan mielen ja olemuksen keskittymisen ja puhtaan harjoituksen (qingxiu) kautta. Tätä seuraa vaihe, jossa dao saavutetaan yinin ja yangin yhteyden kautta eli seksuaalisten pariharjoitteiden avulla. Harjoitus jakautuu useisiin alavaiheisiin. Esimerkiksi ”perustan luominen” (zhuji) jakautuu ”pienemmän perustan luomiseen” ja ”suuremman perustan luomiseen”. Samoin ”itsen ravitseminen” (yangji) käsittää ”itsen ravitsemisen” (ziyang) ja ”yhteisen ravitsemisen” (xiangyang). ”Itsen puhdistaminen” käsittää ”sisäisen puhdistamisen” ja ”ulkoisen puhdistamisen”. Näiden jaotteluiden ja kategorioiden johdosta läntinen koulukunta on eräs sisäisen alkemian monimutkaisimmista järjestelmistä. (Baldrian-Hussein 2008: 645–646) Seksuaaliset pariharjoitteet liitetään nykyisin yleisesti läntisen haaraan.

 

Aineiston neljännen ryhmän eliksiiritekstit voitaneen tämän pohjalta paikantaa seuraavasti. Jindan jiuzheng pian (4a) on Lu Xixingin kirjoittamana sisäisen alkemian itäisen koulukunnan teksti. Zhang Sanfeng, jonka kirjoittamiksi Fu Jinquanin kokoelman tekstejä Jindan jieyao (4c), Caizhen jiyao (4d) ja Wugen shu (4e) väitetään, liitetään yleensä läntiseen koulukuntaan. Fu Jinquan nähdään kuitenkin yleensä itäisen koulukunnan edustajana. Hän on saanut huomattavia vaikutteita Zhang Sanfengin kirjoittamiksi väitetyistä teksteistä (Valussi 2012: 18–25). Sun Ruzhongin (1574–?) Jindan zhenzhuania (4b) en osaa paikantaa tarkemmin tuntemani kirjallisuuden perusteella.

 

Seksuaaliset pariharjoitteet (shuangxiu) olivat hyvin suosittuja Ming-dynastian (1368–1644) aikana ja niillä oli yhä paljon kannattajia Qing-dynastian (1644–1911) kaudella. Niihin kohdistunut kritiikki puhtaan harjoituksen (qingxiu) kannattajien taholta kuitenkin lisääntyi. Nämä kielsivät seksuaalisen osatekijän alkemiallisessa harjoituksessa kokoaan ja kannattivat harjoitusta, jossa yinin ja yangin nähtiin tapahtuvaan kokonaan harjoittajan omassa kehossa. Seksuaalisiin pariharjoitteisiin kuului eristetyn tilan (tai alkemiallisen kammion, danfang) valmistelu harjoitusta varten ja naispuolisten seksikumppaneiden (joita kutsuttiin astioiksi, ding) hankinta ja maksaminen. Ne edellyttivät myös uskollisia seuraajia tai apureita, jotka auttoivat pystyttämään rituaalitilan sekä auttoivat itse harjoituksen aikana. Seksuaalisten pariharjoitteiden valmistelut tulivat huomattavan kalliiksi, joten tarvittiin myös varakas lahjoittaja tai tukija, joka tarjoaisi rahoituksen käytänteitä varten. (Valussi 2012: 21)  

 

Naisten alkemia on teknisesti ottaen sisäisen alkemian muoto naisille. Erityisesti naisille omistettu sisäisen alkemian kirjallisuus kehittyi vasta Ming-dynastian lopun ja Qing-dynastian alun vaiheilla. Itsenäisiä ja systemaattisia opaskirjoja julkaistiin erityisesti 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa. (Komjathy 2013: 220–221; Esposito 2008: 778.) Naisten alkemian vaiheet muistuttavat läheisesti perinteisempää sisäisen alkemian harjoitusta. Myös sen teoria on terminologian, rakenteen ja prosessin osalta lähellä vakiintunutta sisäisen alkemian teoriaa. Siinä on kuitenkin naisen luonnetta ja fyysistä rakennetta heijastelevia eroavaisuuksia, jotka ilmenevät etenkin harjoituksen ensimmäisessä ja toisessa vaiheessa. Koska naisen luontaisen energian nähdään perustuvan vereen, alkemiallisen harjoituksen ensimmäinen vaihe käsittää veren muuntamisen qiksi. Erityinen menetelmä nimeltä ”punaisen lohikäärmeen kaulan katkaiseminen” (zhan chilong) on suunniteltu lopettamaan kuukautisvuoto, jonka nähdään heikentävän naisen luovaa energiaa. Veren muuntaminen qiksi vastaa miesten harjoituksen  essenssin (jing) muuntamista qiksi, mikä tunnetaan ”valkoisen tiikerin kesyttämisenä” (jiang baihu). (Esposito 2008: 778; Kohn & Despeux 2002: 21; Komjathy 2013: 222; Pregadio & Skar 2000: 490–491.)

 

Naisen energian nähdään varastoituneen rintojen välissä olevaan pisteeseen nimeltä Energian luola (qixue). Tämä energia tuottaa eritteitä, joista tulee kuukautisverta, joka on puolestaan essenssin aineellinen puoli naisen kehossa. Kun miesten harjoituksen ensimmäinen vaiheessa essenssin vuoto käännetään kierrättämällä sitä mikrokosmisessa kierrossa, naisten on ensin keskityttävä Energian luolaan rinnan keskellä ja hierottava hellästi rintoja pyörittävin liikkein. Kun miehen kehossa essenssin toistettu kierrättäminen muodostaa ”helmen” (zhu) alemmassa eliksiirikentässä, naisen kehossa tämä helmi on jo olemassa. Näin tavoitteena on sen heikentymisen estäminen ja kerääminen kun se on täydessä kirkkaudessaan ennen kutakin kuukautisvuotoa. Harjoituksen toisessa vaiheessa ”helmi” kultivoidaan sisäiseksi eliksiiriksi. (Esposito 2008: 779; Komjathy 2013: 223; Kohn & Despeux 2002: 19–21; Pregadio & Skar 2000: 490–491.)

 

 

 

4. MANTAK CHIAN TEOSTEN TARKASTELU PERINTEISTEN SEKSIOPPAIDEN VALOSSA  

 

4.1 Yleistä

 

Kuten johdannossa todettiin, Chian seksiopetuksia ovat aiemmin analysoineet lyhyesti Wile (1992) klassisten seksioppaiden sekä sisäisen alkemian että naisten alkemian tekstien näkökulmasta sekä Valussi (2010) naisten alkemian ja sisäisen alkemian tutkimuksen pohjalta. Healing Taoa postmodernina uskontona suhteessa perinteiseen taolaisuuteen ovat tutkineet Siegler (2012) ja Palmer (2013). Chian teoksia koskevien arvioiden lisäksi tämän luvun vertaileva analyysi perustuu sekä seksiharjoitteita koskevaan tutkimukseen että klassikoiden käännöksiin.

 

 

4.2 Muoto, kieli ja konteksti

 

Wile (1992) pitää Chian teoksia yksityiskohtaisimpana koskaan julkaistuna taolaisten seksiharjoitteiden järjestelmänä. Se lie sitä yhä, tosin menetelmien taolaisuuden suhteen tulisi olla vähintään varovainen. Vaikka varhaisempi Taoist Secrets of Love on kattava, syvällinen ja yksityiskohtainen, se on mielestäni sisällöllisesti sekava sekä erittäin huolimattomasti editoitu. Healing Love on rakenteeltaan jo paljon jäsennellympi ja paremmin toimitettu. Wile huomautti, että kirjojen kaupallinen suunnittelu, tyyli ja muoto, sekä historiallisten faktojen ja käännösten toistuva virheellisyys saattavat johtaa siihen, etteivät ne vedä puoleensa tutkijoiden vakavaa huomiota, jonka itse aiheen käsittely ansaitsisi. (Wile 1992: 63–65.) Näin on luullakseni käynyt. Monet huomattavat tutkijat tuntuvat väheksyvän Chian tuotantoa.

 

Chia systematisoi useilta eri opettajilta saamansa opetukset ja liitti niihin länsimaisen lääketieteen ja anatomian tuntemusta. Seksiopetuksissa Chia lainailee laajasti mutta valikoiden perinteisistä seksologisista opetuksista ja tekee Wilen mukaan merkittävän työn sopeuttamalla ne moderniin sosiaaliseen ja tieteelliseen kehykseen. Molemmat Chian teokset hyödyntävät sisäisen alkemian ideologiaa sekä terminologian että harjoitusvaiheiden kautta käyttäen samalla biolääketieteellistä kieltä. Harjoitteet ja odotetut fyysiset reaktiot selitetään länsimaisella lääketieteellisellä kielellä ja tieteellisiä teorioita käytetään laajasti paitsi tukemaan, myös ilmaisemaan opetuksia. Tulokset kuvataan kuitenkin myös transsendenssin, henkisyyden ja henkisen yhteyden käsittein. Näin säilytetään sisäisen alkemian esoteerinen luonne ja vetovoima ja selitetään samalla sen vaikuttavuus tavalla, joka vetoaa länsimaiseen yleisöön. Healing Love vastaa tekniseltä kieleltä ja naisen kehon kuvaukselta monella tapaa myös naisten alkemiaa, jonka juuret ovat osittain seksioppaissa. (Chia & Winn 1984; Valussi 2012: 194–195; Wile 1992: 64.) 

 

Vaikka puristit saattavat vastustaa Chian eklektismiä ja tutkijat löytävät järjestelmästä aukkoja, Wilen mukaan useimmat lukijat aistivat hänen kuitenkin yksinkertaisesti hyödyntävän laajenevaa sanastoa ilmaisemaan autenttista kokemusta. Suulliseen perinteeseen pohjaavien kirjojen yksityiskohtaisella keskustelulla sukuelinalueen harjoittamisesta ei löydy vertaista julkaistuissa perinteisissä teksteissä. Perinteisistä sisäisen alkemian, naisten alkemian ja seksioppaiden materiaaleista eroten Chia tarjoaa lisäksi runsaasti yksityiskohtaista tietoa fyysisistä harjoitteista sekä kehoa, erityisesti sukuelinaluetta, koskeva kaaviokuvia. (Valussi 2012: 194–196; Wile 1992: 64–65.) Ainakin osan seksioppaista tiedetään olleen kuvitettuja, mutta kuvitus on ilmeisesti koskenut lähinnä seksiasentoja, joita myös Healing love esittää.

 

Mantak Chian järjestelmä on taolaiseksi identifioitu synteesi opetuksia eri perinteistä. Sen välittömiksi tavoitteeksi mainitaan kokonaisvaltainen terveys. Edistyneen harjoituksen perimmäisiksi päämääriksi esitellään taolaiseen tapaan kuolemattomuus, joka nähdään keskeisesti henkisenä transsendenssina (Chia & Winn 1984: 277–285). Chia itse pyrkii kirjojen mukaan tietoisesti välttämään gururoolia ja tarpeetonta mystifiointia ja tarjoamaan sen sijaan selkeän opetusmallin, jota voitaisiin pitää ”tieteellisenä” tapana työskennellä sisäisen energian kanssa. Sisäisen alkemian perinteisen hierarkkisen opetusmallin ja salailun sijaan Chian opetus on täysin julkista ja opetusjärjestelmä on pitkälti julkaistu kirjoina, videoina ja äänitteinä. Monet perinteisemmät ja perimyslinjoihin sitoutuneet opettajat (ja tutkijat) ovat kritisoineet tätä, mutta ovat sittemmin joutuneet myötäilemään mallia. Chia ei sitoudu mihinkään tiettyyn taolaiseen perimyslinjaan ja kuvaa merkittävimmän opettajansa Yi Engin (Yi Yun) välittämää taolaista opetusta termillä ”just-practice-Taoism”. Ilmaus kertoo järjestelmän olevan ensisijaisesti tekniikkaa, joka on riisuttu rituaaleista ja jumaluuksista, ja se pyrkii modernia qigong-mallia mukaillen perustelemaan itsensä selkokielisin ja tieteellisin käsittein.

  

Monien länsimaisten kirjoittajien tavoin Chia näkee seksin kulttuurin keskeisenä pakkomielteenä, mutta päättelee omaperäisesti sen juuri siksi voivan toimia keinona suurten joukkojen henkiseen heräämiselle. Toisen reitin kulkeminen seksuaalisesti latautuneessa kulttuurissa voi vain johtaa tukahduttamiseen ja sitä seuraaviin persoonallisuuden ja yhteiskunnan vääristymiin. Wilen mukaan Chian järjestelmän perinteisiä suuntaviivoja seuraavien edistyneiden vaiheiden—eli Yi Engin sisäisen alkemian menetelmien—kuvaus osoittaa, että vaikka seksi ei siinä kuitenkaan ole yinin ja yangin liiton perimmäinen kokemus, se nähdään turvallisimpana ja varmimpana paikkana aloittaa. (Wile 2012: 64.) Chia korostaa opetuksessaan eksplisiittisesti seksuaalienergian rakkauteen yhdistyneenä olevan sisäisen alkemian aloituskohta ja käyttövoima.

 

Seksiharjoitteet ovat Chian järjestelmässä sisäisen alkemian eteläisen ja itäisen koulukunnan tapaan ensimmäisen johdantovaiheen harjoituksia, mutta niitä voidaan halutessa jatkaa pidempään. Niiden tavoitteena on seksuaalienergian säilyttäminen miehillä siemensyöksyn välttämisen ja naisilla kuukautisvuodon lopettamisen kautta. Vaikka tavoitteet vastaavat perinteisen sisäisen alkemian ja naisten alkemian tavoitteita, Chia ei niiden tavoin kiellä seksistä nauttimisen merkitystä. Tässä opetus lähenee varhaisia makuuhuoneen taitojen oppaita. Siemensyöksystä pidättyvän seksin ja sisäänpäin suuntautuneiden orgasmien parantavaa vaikutusta korostetaan: seksiä voi harrastaa niin usein kuin haluaa, kunhan se tehdään oikealla tavalla. Liiasta kiinnittymisestä nautintoon kuitenkin varoitetaan. Seksiharjoitukset ovat vain osa laajempaa kokonaisuutta. Jos ei hallitse omaa seksuaalienergiansa, se hallitsee harjoittajaa. Eikä seksi itsessään ole lopullinen päämäärä. Chia vastaa näin sisäisen alkemian puhtaan harjoituksen (qingxiu) vastaväitteeseen siitä, että seksuaaliharjoitteiden polku johtaa harjoittajan helposti harhaan ja harvoin turvallisesti taivaan portille. (Chia & Winn 1984; Chia & Chia 1986; Wile 1992: 65.)

 

Lisäksi Chia opettaa energian kultivoinnin menetelmiä. Ne toteutetaan henkilökohtaisesti mikrokosmisessa kierrossa ja parin välillä molempien yhteisessä kierrossa. Tällä tavoin harjoitetun seksin kerrotaan saavan ekstaattisia piirteitä, mikä poikkeaa aineiston seksuaalisia pariharjoitteita  (shuangxiu) käsittelevistä teksteistä, joissa yhdynnän tavoitteena on oman qin vahvistaminen ja seksuaalieliksiirin ”anastaminen”. Chia edellyttää molempien osapuolten tuntevan seksuaalienergian imeyttämisen ja kierrättämisen menetelmät, jottei harjoitusta käytettäisi perinteisesti korostuneeseen tapaan yksipuolisesti. Asettamalla näin harjoituksen tasa-arvoiseen asemaan hän vastaa kritiikkiin perinteisten seksuaaliharjoitteiden hyväksi käyttävistä puolista (”seksuaalivampirismi”) vakuuttaen samalla, että suurin osa energiasta saadaan harjoittajan omasta jingistä. Yhteisen imeyttämisen käsitteestä, jolla on vain vähäinen osa perinteisessä kirjallisuudessa, tulee Chian järjestelmän keskus. (Chia & Winn 1984; Chia & Chia 1986; Wile 1992: 64–65.)

 

Chian teokset puhuvat myös yksiavioisen romanttisen rakkaussuhteen puolesta ja harjoitusten sanotaan vahvistavan kumppanien välistä rakkautta. Perinteiset tekstit puhuvat rakkaudesta vain muutamassa kohdassa, ja useat seksikumppanit ovat itsestäänselvyys. Makuuhuoneen taitojen yhtenä tavoitteena oli kuitenkin samaan tapaan perheyhteisön sisäinen harmonia. Vaikka länsimaiset rakkauden ja yksiavioisuuden käsitteet tekevät Chian viestistä moderneille pariskunnille helpommin omaksuttavan, hänen tiukka vaatimuksensa pidättyvään yhdyntään—siemensyöksy vain lisääntymistarkoituksiin—ja kuukautiskierron lopettamiseen osoittaa, ettei hän laimenna viiniä pelkästään markkinoiden takia. (Chia & Winn 1984; Chia & Chia 1986; Wile 1992: 64.) Healing Love yhdistää perinteisen naisten alkemian visualisointimenetelmiä ja rintojen hierontaa seksitekniikoihin, jotka eivät olleet koskaan osa perinteisestä puhtaan kultivoinnin (qingxiu) menetelmää, ja muodostaa täysin uuden tavan naisen seksuaaliseen voimaantumiseen. (Valussi 2012: 194–196.)

 

 

4.3 Seksuaalienergian kultivoinnin periaatteet

 

Taoist Secrets of Love sekä Healing Love käsittelevät samaa asiaa miehen ja naisen kannalta: miten säilöä ja muuntaa seksuaalienergiaa nautinnon, terveyden ja henkisen kehityksen saavuttamiseksi sekä keskinäisen rakkauden jalostamiseksi. Taoist Secrets of Loven alku tiivistää Chian opetuksen seksuaalienergian kultivoinnin periaatteista. Perinteisiä näkemyksiä vastaten maailmankaikkeuden nähdään koostuvan qistä. Tietoisuuden kehittäminen seksuaalienergiasta (jing) on yksinkertaisimpia tapoja palata puhtaan tietoisuuden tilaan (dao). Miehen seksuaalienergia on varastoitunut siemennesteeseen, naisen munasoluihin ja kuukautisvereen. Klassikot puhuvat naisen osalta sukuelinnesteistä (makuuhuoneen taidot) ja verestä (seksuaaliset pariharjoitteet). Kun miehet menettävät Chian mukaan elinvoimaa pääosin siemensyöksyssä, naisilla se tapahtuu kuukautisten kautta, eikä siis niinkään yhdynnässä, tai orgasmissa. Seksuaalienergian säästäminen on sen kultivoinnin ensimmäinen periaate ja vastaa klassikoiden opetuksia. Siemensyöksy muihin kuin lisääntymistarkoituksiin on arvokkaan nesteen tuhlausta. Chian periaatteen tiukkuus vastaa eliksiirikirjallisuuden painotuksia, kun makuuhuoneen oppaissa painopiste on siemensyöksyn välttäminen ja säännöstely, ei sen lopettaminen kokonaan. Sopivasta tiheydestä esitetään klassikoissa useita erilaisia malleja, joista yleisimmän mukaan mies voi ejakuloida kahdesti kuussa ja saavuttaa näin pitkäikäisyyden (tai jopa kuolemattomuuden). Naisilla siemennesteen pidättämistä vastaa naisten alkemian mallin mukaan kuukautisvuodon asteittainen vähentäminen ja lopettaminen, ellei haluta lapsia. Perinteisesti harjoitukset liittyivät kuitenkin yksinomaan puhtaaseen harjoitukseen (qingxiu). (Chia & Winn 1984: xvii–xix; Esposito 2008: 778–780.)

 

Makuuhuoneen taitoja ja seksuaalisia pariharjoitteita vastaten seksuaalienergian kultivoinnin toinen periaate on Chian järjestelmässä sen muuntaminen. Seksuaalisen kiihotuksen myötä jing laajenee ja kohoaa kehossa. Laajeneva energia ohjataan mikrokosmiseen kiertoon, jolloin se virtaa sisäelinten ja energiakeskusten kautta samalla harmonisoiden niitä. Varhaisissa klassikoissa muuntamisen ja kierrättämisen menetelmät eivät vielä ole kovin yksityiskohtaisia. Keskeinen perinteinen termi menetelmälle on ”jingin ohjaaminen ylös ravitsemaan aivoja” (huanjing bunao). Sen toteutumista kuvataan esimerkiksi lämmöntunteena päänalueella. Muutamissa kolmannen ryhmän teksteissä merkittävä mikrokosmisen kierron (xiao zhoutian) menetelmä ilmenee toisinaan varsin selkeänä ja myöhäisimmissä neljännen (d) ryhmän teksteissä kaikki sen elementit ovat muotoutuneet. (Chia & Winn 1984: xvii–xix: Wile 1992: 41)  

 

Kultivoinnin kolmas periaate Chian järjestelmässä on naisen (yin) ja miehen (yang) energioiden tasapainottaminen. Tämä johtaa seksuaalisen kiinnostuksen muuntamiseen rakkaudeksi, henkiseksi tietoisuudeksi ja toisten auttamiseksi. Nainen ja mies jakavat energiaa "laakso-orgasmin" kautta yhdynnän aikana. Tasapainottamisen ja yhteisen nautinnon idea korostuu varhaisissa klassikoissa, myöhemmässä kirjallisuudessa se jää taka-alalle. Toisaalta seksuaalieliksiirin vaikutus kuvataan nimenomaan tasapainottavana miehen levottomalle ”elohopealle”, tämä tapahtuu kuitenkin yksisuuntaisesti. Varsinainen yhteisen kultivoinnin periaate mainitaan kirjallisuudessa vain teoksissa Fangzhong buyi (3a) ja Yu Nü sunyi (3b), mutta kyseinen menetelmä eroaa Chian tekniikasta: aamuin ja illoin tapahtuvan siemensyöksyttömän yhdynnän aikana visualisoidaan munan kokoinen punainen pallo navan taakse  (dantian) ja pidetään mieli tyynenä. Toisaalta seksiharjoitteiden tavoitteena sekä makuuhuoneen taitojen että seksuaalisten pariharjoitteiden oppaissa on henkisemmän tietoisuuden kehittäminen. Jälkimmäisissä tämä kuolemattomuutena ilmaistu tavoite muodostuu harjoitteiden  yksinomaiseksi päämääräksi, kun se aiemmissa on enemmän metafora.

 

Chian mukaan seksuaalinen kultivointi on tärkeää hengen ravitsemiseksi, mutta se on vain osa harjoitusten kokonaisuutta. Ilman kunnollista ruokavaliota, liikuntaa, meditaatiota, hyveellistä ja eettistä käyttäytymistä ja rakkautta todellinen kultivointi ei onnistu. Seksiä ilman rakkautta tulisi Chian mukaan välttää. (Chia & Winn 1984: xvii-xix.) Aineiston klassikoissa rakkaus (ai 愛) mainitaan vain neljässä tekstissä. Pariharjoitus on Chian mukaan mahdotonta ilman molempien osapuolten täyttä ja tietoista osallistumista. Naisen tulee muuntaa munasarjoihin varastoitunut yin jing, miehen siemenesteeseen ja kiveksiin varastoitunut yang jing. (Chia & Winn 1984: xvii-xix.) Klassikot on tasa-arvoisen diskurssin sijaan yleisesti kirjoitettu miespuolisille lukijoille ja asetelmassa, jossa mies hyödyntää yksipuolisesti naisen seksuaalienergiaa. (Wile 1992: 44–46.) Termeinä yin jing ja yang jing vastaavat makuuhuoneen taitojen tekstejä. Eliksiiriteksteissä yin ja yang ovat kääntyneet toisin päin. Yang on naisessa oleva "lyijy" eli todellinen yang yinissä, yin on miehessä oleva "elohopea" eli todellinen yin yangissa. Homoseksuaalisesti orientoituneet miehet ja naiset voivat Chian mukaan yhtä lailla harjoittaa kirjojen menetelmiä, mutta tiedostettava että sellaisenaan ”suhteen sisäinen yin–yang -epätasapaino estää edistymisen seksuaalienergian harmonisoimisen korkeammille tasoille.” Paremman energiatasapainon saavuttamiseksi vastakkaista puolta voidaan vahvistaa ulkoisesti imeyttämällä energiaa esim. auringosta tai maasta. (Chia & Winn 1984: 251–255; Chia & Chia 1986: 283.) Perinteisten tekstien näkökulma harjoitteisiin on yksinomaisen heteronormatiivinen.

 

Taoist Secrets of Love jäsentää seksuaaliharjoitteet laajemmin seitsemään seksuaalienergian kultivoinnin tasoon. Vaikka Healing Lovessa ei ole vastaavaa luokittelua, se vastaa nähdäkseni naisen kokemusta. Naisen kuvataan intuitiivisesti ymmärtävän usein orgasmin sisäänpäin ohjaamisen, sillä naisen ei tarvitse huolehtia siemensyöksyn hallinnasta. Energian hallinta kohdistuu vastaavasti kuukautisiin, vuotoa pyritään hillitsemään tai lopettamaan se kokonaan. Ensimmäisellä kultivoinnin tasolla mies saavuttaa fyysisen siemennesteen hallinnan rakastelun tai itsetyydytyksen aikana. Kolmella sormella lukitseminen eli välilihan painaminen juuri ennen ejakulaatiota johtaa tavanomaiseen orgasmiin, mutta estää siemennesteen karkaamisen kehosta. Chian mukaan neste palautuu takaisin kehoon, mutta mies menettää 60–70 prosenttia siihen varastoituneesta seksuaalienergiasta. Klassikoissa kuvaukset ensimmäisen ja toisen tason menetelmistä yhdistyvät. (Chia & Winn 1984: 172–179.)

 

Toisella tasolla saavutetaan orgasmin fyysinen ja mentaalinen hallinta. Siinä mies käyttää sormella painamisen ja sisäisen lukitsemisen yhdistelmää. Jälkimmäinen ohjaa osan energiasta ylös tavanomaisen orgasmin aikana. Joissain klassikoissa tämä sormella lukitsemisen tekniikka mainitaan keskeisenä menetelmänä ”jingin ohjaamiseksi ravitsemaan aivoja”. Tutkijat ovat mielestäni virheellisesti tämän vuoksi esittäneet sisäänpäin suuntautuvan siemensyöksyn menetelmän yleisesti keskeisimpänä seksitekniikkana. Kolmannella tasolla Chian mukaan saavutetaan mielen hallinta seksuaalisesta halusta ja orgasmista. Energian ohjaaminen ylös johtaa siemensyöksyn hallintaan mielen avulla ja uudenlaisen, nautinnollisemman ”laakso-orgasmin” (moninkertainen koko kehon orgasmi) kokemukseen. Klassikoissa mainitaan nautinnon lisääntyminen, mutta miehen siemensyöksytöntä orgasmia ei eksplisiittisesti mainita. Niissä huomio kiinnittyy enemmän seksuaalienergiaan. Toisin kuin kaikissa klassisissa aineiston teksteissä, joissa naisen kliimaksin saavuttaminen ja sen myötä vapautuva seksuaalienergia korostuu, Chian opetuksessa naisen suositellaan tukahduttavan tavanomaisen sukuelinorgasmin sisäisten orgasmien saavuttamiseksi. Tällä tasolla voidaan vaihtaa ylöspäin ohjattua energiaa kumppanin kanssa. Jokainen sisäinen orgasmi lisää jaettavan seksuaalienergian määrää. (Chia & Winn 1984: 172–179.)

 

Kultivoinnin neljännellä tasolla saavutetaan kyky vaihtaa energiaa ilman yhdyntää, mikä ilmaistaan eliksiirikirjallisuudessa ”hengen yhdyntänä ilman fyysistä kosketusta” (Wile 1992: 65). Siinä mies tai nainen harjoittelee elinvoimaisen vastakkaisen sukupuolen edustajan avustuksella. Fyysinen kosketus on mahdollinen ja tietty kiihottuminen kumppanin vaikutuksesta on tarpeen. Kumppanin energiaa ohjataan suoraan kolmeen eliksiirikenttään (dantian). Viidennellä tasolla seksuaalinen stimulaatio lakkaa. Mies odottaa luonnollista erektion syntymistä keskiyön (23–01) tunteina, tällöin energia ohjataan ylös mikrokosmiseen kiertoon. Tätä kutsutaan perinteissä puhtaassa harjoituksessa (qingxiu) ”elävän zi-tunnin heräämiseksi”. (Wile 1992: 28.) Abstraktimmalla kuudennella tasolla henkinen energia muunnetaan kehomielen tuolle puolen. Tämä taso lopettaa Chian mukaan inhimillisen tarpeen seksuaalisuuteen opettamalla imeyttämään energiaa suoraan kaikenkattavasta elämänvoimasta. Keho vastaanottaa taivaan, auringon, kuun ja maan energiaa ilman välivaiheita ja lakkaa tuottamasta siemennestettä. Tila tunnetaan taolaisessa perinteessä termillä ”pidättyminen viljasta” (bigu) (Despeux 2008: 233–234; Wile 1992: 65). Seitsemäs taso merkitsee ihmisen ja daon yhtymistä, jolloin ihminen Chian mukaan luo itsensä tietoisesti alkuperäisestä qistä. (Chia & Winn 1984: 172–179.) Yi Engin seitsemän kuolemattomuuden menetelmää kuvaavat vaiheita viidennestä seksuaalienergian kultivoinnin tasosta eteenpäin.

 

 

4.4 Seksitekniikat

 

Käsittelen seuraavaksi merkittävimmät Chian opettamat seksitekniikat ja vertaan niiden ilmenemistä klassisissa teksteissä. 

 

Munasarjahengitys ja kiveshengitys. Munasarjahengityksessä mieltä ja kevyttä alavatsan lihasten supistusta käytetään ohjaamaan kiihottumaton seksuaalienergia ylös selkärankaa päähän ja mikrokosmisen kierron etulinjaa alas sydämeen, solar plexukseen ja napaan, johon se varastoidaan (Chia & Chia 1986: 84–120). Kiveshengityksessä mieltä käytetään vastaavasti ohjaamaan kiihottumaton energia ylös selkärankaa päähän, jonne se voidaan varastoida (Chia & Winn 1984: 68–79, 91–94). Chia liittää munasarjahengitykseen termin ”punaisen lohikäärmeen kaulan katkaiseminen” ja kertoo sen säännöllisen harjoituksen johtavan kuukautisvuodon lakkaamiseen (Chia & Chia 1986: 115–116). Termi ja tavoite vastaavat perinteistä naisten alkemian yksinharjoitusta. Myös itse menetelmä vaikuttaa vastaavan pääosin klassisia kuvauksia, vaikka perinteisesti puhtaan harjoituksen teksteissä varoitetaan lähtemästä mukaan seksuaaliseen tunteeseen ja jing ohjataan etukautta ylös. Kiveshengitystä vastaavaa ei ilmene aineiston teksteissä, vaikka mikrokosmisen kierron avaaminen neuvotaan eliksiiriteksteissä ennen varsinaisia seksiharjoitteita.

 

Munasarjojen ja vaginan sekä kivesten pakkaaminen qillä. Munasarjojen ja vaginan pakkaamisessa qitä hengitetään kurkkuun ja niellään energiapallona alas solar plexukseen ja vatsan lihaksia aaltomaisesti supistaen lantion alueelle ja vaginan molemmille puolille. Se harjoittaa pc-lihaksen hallintaa, kokoaa lämmintä jing-energiaa munasarjoihin sekä ohjaa sitä turvallisesti ylöspäin. (Chia & Chia 1986: 86, 121–125.) Kivesten pakkaaminen tapahtuu samalla tavalla sillä erotuksella, että ilman qi pakataan kiveksiin, jolloin sen lataus siirtyy jing qihin ja lisää seksuaalista voimaa. (Chia & Winn 1984: 79–82, 94.) Vastaava ilman nielemisharjoitus kuvataan ainakin tekstissä Zijin guangyao daxian xiuzhen yanyi (3e), jossa tarkoituksena on peniksen voiman vahvistaminen. Muuten kyseisiä harjoitteita vastaavia ei esiinny aineiston teksteissä, vaikka ne vaikuttavat juontavan perinteisistä elämän ravitsemisen (yangsheng) harjoitteista.

 

Rintojen ja sukuelinalueen hieronta. Rintojen hieronta aktivoi Chian mukaan—samaan tapaan kuin naisten alkemiassa—munasarjojen seksuaalienergian sekä sen myötä rauhasten ja elinten energian. Naisten alkemiassa kiihottumisen tunne pyritään tukahduttamaan, mutta Chian opetuksessa sitä käytetään yksin harjoittaessa apuna kiihottuneen tilan saavuttamiseksi klitorisstimulaation lisäksi. Aktivoitunut seksuaalienergia ohjataan ensin selkää ylös päähän aktivoiden rauhaset ja sitten sisäelimet. Rintojen ja sukuelinten hieronta myös levittää alueelle jäänyttä energiaa ja näin vapauttaa tukkoisuuden tunnetta. (Chia & Chia 1986: 144–146, 157–161, 171–172.) Kivesten, peniksen ja eturauhasen hierontatekniikoiden tarkoituksena on Chian järjestelmässä lisätä siemennesteen ja hormonien tuotantoa, stimuloida jingiä sekä eturauhasta ja vahvistaa peniksen ja alempien energiakeskusten voimaa. Välilihan ja häntäluun hieronta muiden harjoitusten jälkeen lievittää myös miehillä liiallisen energian tunnetta. (Chia & Winn 1984: 241–246.) Miesten hierontatekniikoita ei kuvata yksityiskohtaisesti aineiston teksteissä. Itsehieronta on kuitenkin olennainen osa perinteistä taolaista harjoitusrutiinia.

 

Kivimunaharjoitukset ja painonnosto sukuelimillä. Kivimunaharjoitteet kehittävät sukuelinten lihaksiston yksityiskohtaista hallintaa ja samalla vahvistavat niitä ja koko aluetta. Rintahierontatekniikat edeltävät kivimunaharjoitukseen ryhtymistä ja se edellyttää myös munasarjahengityksen hallintaa. (Chia & Chia 1986: 180–194.) Vaginan avulla suoritettavassa painonnostotekniikassa hyödynnetään puiseen munaan narulla kiinnitettyä painoa, jota lisätään vähitellen. Se aktivoi voimakkaasti elinten ja rauhasten energian, joka ohjataan mikrokosmiseen kiertoon ja lopulta napaan. (Ibid.: 194–201.) Harjoitteita ei kuvata aineiston klassisissa teksteissä ollenkaan, mikä vahvistaa Wilen arviota Chian menetelmien laajuudesta ja pohjaamisesta olennaisesti suulliseen perinteeseen. Se viittaa myös harjoitusten useisiin lähteisiin.

 

Kolmen sormen lukitseminen, voimalukko, ejakulaatiotiheys. Kolmen sormen lukitsemisessa painetaan peräaukon ja kivesten välistä pistettä (Renmai 1) käden kolmella pisimmällä sormella useita sekunteja ennen siemensyöksyä. Virtsaputken painaminen estää nesteen ulospääsyn ja säästää jonkin verran energiaa, joka ohjataan päähän ja etukautta alas napaan. (Chia & Winn 1984: 120–128.) Sormilla lukitseminen kuvataan aineiston tekstissä Yufang bijue (2d) muiden harjoitusten ohella, tekstissä Yufang zhiyao (2c) se mainitaan siemensyöksyttömän yhdynnän päämenetelmänä. Chia esittelee sen kuitenkin valmistavana harjoituksena.

 

Voimalukko–harjoituksessa siemensyöksyn refleksi estetään nyrkkien, leuan, jalkojen, välilihan, pakaroiden ja alavatsan lihaksia supistamalla ja ohjataan ylös päähän ja etukautta napaan. Menetelmä kuvataan hyvin selväsanaisesti klassisissa lähteissä. Vähitellen siirrytään vähemmän lihasvoiman käyttöön, kunnes siemensyöksy ja seksuaalienergia hallitaan mielellä. (Chia & Winn 2008: 84–96.) Naisilla rauhasten ja elinten energia yhdistetään seksuaalienergiaan rintojen hieronnan avulla ja yhdistynyt energia ohjataan rinnoista naisen seksuaalienergian keskukseen munasarjojen välissä. Orgasmia ennen tai sen aikana energia ohjataan ylöspäin aluksi nyrkkien, leuan, jalkojen, välilihan, pakaroiden ja alavatsan lihaksia supistamalla. Naisen kiihottunut seksuaalienergia voidaan Chian mukaan varastoida pään alueelle. (Chia & Chia 1986: 158–166.) Naisen kiihottuneen seksuaalienergian kierrätystä ei klassisissa teksteissä kuvata. Se vastaa kuitenkin miesten harjoitusta ja ammentaa naisten alkemian harjoituksesta. Teksti Yufang bijue (2d) viittaa myös naisten mahdollisuuteen käyttää menetelmiä miehiä vastaavalla tavalla toista sukupuolta hyödyntäen. Siinä mielen ja sydämen tulee olla tyyni, ja miehen qi ohjataan ”sataan kanavaan” eli naisen yiniä ravitaan miehen yangilla.    

 

Siemensyöksystä pidättäytymisestä ei tulisi Chian mukaan ottaa paineita ja siihen tulisi ryhtyä vähitellen. Harjoituksen alussa ei tulisi ejakuloida enempää kuin kerran viikossa. Edistymisen myötä siemensyöksy tulisi rajoittaa yhteen tai kahteen kertaan kuussa. Periaatteessa Chia suosittelee täydellistä pidättäytymistä siemensyöksystä, ellei pyrkimyksenä ei ole lisääntyminen. (Chia & Winn: 195–197.) Klassisten tekstien suositellussa ejakulaatiotiheydessä on suuntaus harvenemiseen. Varhaisimmat tekstit sallivat siemensyöksyn kun ”jing on täysi”, mutta eivät anna vielä määrällisiä suosituksia. Eliksiiriteksteissä määrälliset suositukset häviävät kokonaan täydellisen ejakuloimattomuuden tullessa perusoletukseksi. Yleinen suositus teksteissä on kuitenkin siemensyöksy kahdesti kuussa. Chian tiukkuus vastaa seksuaalisten pariharjoitteiden vaatimuksia, mutta vaatimusta kevennetään etenkin harjoitteluvaiheessa. Toisaalta jotkut varhaiset tekstit pitävät murrosiän jälkeisiä vuosia seksuaalisen elinvoimaisuuden huipentumana ja näin sallivat jopa kaksi siemensyöksyä päivässä. (Wile 1992: 46–47.)

 

Orgasmin ylöspäin ohjaaminen ja ”iso imu” yhdynnän aikana, hellä imu. Siemensyöksyn lähestyessä tai ihanteellisesti yhdeksän kevyen ja yhden syvän työnnön toistuttua vaihdellen yhdeksän kertaa (81+9) mies suorittaa seksuaalienergian ohjaamisen päälaelle eli ”ison imun”. Tämä vastaa klassisen kirjallisuuden yleisiä malleja kuvauksineen ja työntökaavoineen. Mies vetäytyy alavatsan lihaksia supistaen vaginan suun läheisyyteen. Usean nopean tahdonalaisen alavatsan lihasten supistuksen jälkeen siemennesteen energia ohjataan pakaroiden lihakset jännittäen ja hampaat tiukasti yhteen puristaen lihassupistuksen aallon mukana peniksestä välilihaan, häntäluuhun ja selkärankaa ylös päähän. Rentoutumisvaiheen aikana suurin osa naisen yin jingiä imeytyy miehen käyttöön. Kun erektio on vähentynyt ja energia ohjattu ylöspäin, aloitetaan uusi työntöjen sarja, johon yhdistetään peniksen päätä kevyesti supistamalla suoritettava ”hellä imu”, jolla voidaan imeyttää lisää naisen yin jingiä. (Chia & Winn 1984: 128–134.) Myös naisen on liikutettava vastaavalla tavalla yhdynnän aikaista seksuaalienergiaa koko mikrokosmiseen kiertoon. (Chia & Chia 1986: 167.) Kumppanin energian imeyttämisen menetelmät ilmenevät aineiston teksteissä eri muodoissa. Lisäksi mainitaan energian imeyttäminen naisen rinnoista, syljestä ja hengityksestä. Kuten sanottu, ainoastaan Yufang bijue (2d) mainitsee lyhyesti naisten mahdollisuudet samankaltaisiin menettelyihin. Kun klassiset tekstit neuvovat vaihtamaan kumppania useaan otteeseen yhden yön aikana, Chia painottaa yksiavioisen suhteen tärkeyttä. (Chia & Winn 1984: 46.)

 

Elinten orgasmi, laakso-orgasmi ja seksuaalienergian vaihto. Elinten orgasmi on erillinen Healing Lovessa kuvattu tekniikka tai vaihe, jossa orgasmin ylöspäin ohjaamisen ja energian mikrokosmiseen kiertoon ohjaamisen jälkeen orgasmiaistimus ohjataan sukuelimistä suoraan muihin elimiin ja rauhasiin. Jokaisen elimen kuvataan tuottavan omanlaatuisensa nautinnollisen orgasmin tunteen. (Chia & Chia 1986: 167–170.) Klassista teksteistä vain Yufang bijue (2d) tuntuu kuvaavan jotain vastaavaa, kun se neuvoo ohjaamaan kiihottunutta seksuaalienergiaa esimerkiksi silmiin, korviin ja viiteen sisäelimeen. 

 

Laakso-orgasmi on Chian mukaan keino saavuttaa enemmän nautintoa, parantavaa energiaa ja energiaa muunnettavaksi henkiseksi energiaksi. Se on orgasmin jatkuva laajentuminen läpi koko kehon ja pitkittää sisäisen orgasmin kokemusta puolesta tunnista kahteen tuntiin ja pidemmälle asteittain kohoavana ekstaasina. Miehellä se ilmenee juuri ennen siemensyöksyä. Jokaisen ylös ohjauksen myötä seksuaalienergia moninkertaistuu ja samalla orgasmin tunne laajenee. Nautinnollisin hetki on orgasmin huippu juuri ennen siemensyöksyä, mutta orgasmi on eri asia kuin siemensyöksy ja voi periaatteessa jatkua loputtomiin. Naisen laakso-orgasmi on intensiivisempi kuin miehen ja hän voi kehittää orgasmia yhä korkeammalle. Naisen tulee ohjata energia ylös juuri ennen tavanomaista orgasmia, mikä lisää seksuaalienergian määrää sekä kasvattaa orgasmin nautintoa. (Chia & Chia 1986: 251–252.) Laakso-orgasmia tai moninkertaisia orgasmeja vastaavaa eivät aineiston klassiset tekstit suoraan kuvaa. Mahdollinen kuvaus löytyy kuitenkin esimerkiksi teoksesta Jindan zhenquan (4b), jossa puhutaan koko kehon olevan kuin humaltunut tai lumottu, kun naisen "todellinen lääke" on otettu vastaan.

 

Lähestyessään yhdynnässä sukuelinorgasmia tai siemensyöksyä mies ja nainen pysähtyvät ja ohjaavat energiaa päälaelle. He asettuvat syleilevään mukavaan asentoon, jossa voivat pysytellä pidemmän aikaa. He harmonisoivat hengitysrytminsä, minkä jälkeen mies ohjaa yin-energian vaginasta penikseensä ja nainen yang-energian peniksestä vaginaansa. Molemmat ohjaavat kumppanin seksuaalienergian yhdistyneenä omaansa ylös selkärankaa tavoitteenaan tehdä tämän pelkästään mielen avulla. Kun energia on ohjattu kiertoon, molemmat vapauttavat oman ylimääräisen energiansa kumppanilleen sukuelinten kautta. Pari voi myös yhdistää mikrokosmiset kiertonsa, niin että seksuaalienergia yhdistyy kielten ja sukuelinten kautta. Energioiden yhdistyminen voi myös tapahtua monella muulla tavalla ja spontaanisti avaten niin kutsut psyykkiset eli ihmeelliset kanavat (qijing bamai). Jaettuaan energiaa mikrokosmisissa kierroissa sekä psyykkisissä kanavissaan, pari voi kultivoida ”laakso-orgasmia” kolmessa eliksiirikentässä (dantian). Erektion vähetessä puoleen, pari aloittaa uudelleen aktiivisen yhdynnän, kunnes toinen tai molemmat lähestyvät sukuelinorgasmia, jolloin sama prosessi toistetaan. Healing Love tarkastelee energian ylös ohjaamisen kertoja myös tarkemmin. (Chia & Winn 1984: 145–157; Chia & Chia 1986: 253–282.)

 

Parantavat seksiasennot. Keskeisintä seksiasennoissa on energian ohjaaminen ja kierrättäminen kehossa ja parin välillä. Rentoutumiseen ja harmonisoimiseen käytetään asentoja, joissa samat kehonosat yhdistyvät, stimuloimiseen ja kiihottamiseen puolestaan asentoja, joissa parin eri kehonosat koskettavat toisiaan. Periaatteena on, että aktiivinen osapuoli ohjaa yhdynnässä energiaa passiivisempaan kumppaniin. Erilaiset asentojen mahdollisuudet juontavat yhdeksästä perusasennosta, joita muunnellen syntyy kymmeniä muita mahdollisuuksia. Kahden perusasennon ominaisuuksien kuvauksen lisäksi (mies päällä, nainen päällä), Healing Love käsittelee kymmentä perinteistä parantavaa seksiasentoa ominaisuuksineen.  (Chia & Chia 1986: 208–230.) Seksiasentojen kuvaukset ja niiden parantavat vaikutukset ovat etenkin varhaisempien klassikoiden keskeistä sisältöä. Niissä kuitenkaan yhteisiä energian kierrättämisen menetelmiä ei neuvota ja yleisesti hyödyt vaikuttavat olevan miehelle.

 

Kiellot ja kehotukset. Taoist Secretsin mukaan kumppaniin energiaan virittäytyminen kehotetaan aloittamaan kaksi päivää ennen mahdollista yhdyntää. Esileikki alkaa rentoutuneen ilmapiirin luomisella. Rakasteluun ei tulisi ryhtyä suoraan täyttävän ruokailun jälkeen. Yhdyntää tulisi välttää ääritiloissa, kuten väsyneenä tai voimakkaissa tunnetiloissa, tai humaltuneena. Virtsata tulisi kaksikymmentä minuuttia ennen yhdyntää. Seksiä tulisi välttää äärimmäisissä sääolosuhteissa, sillä tämä voi saattaa elimet sekä energiakentän epätasapainoiseen tilaan. Rasittavaa fyysistä työtä tulisi välttää ennen sekä jälkeen yhdynnän. Keinotekoisiin seksivälineisiin ei tulisi turvautua. Ei tulisi kylpeä tai ottaa suihkua heti rakastelun jälkeen, sillä vesi imee pois osan kertyneestä energiasta. Naiseen ei tulisi työntyä liian lujaa. Seksuaalisuus on voimakkaimmillaan keväällä, ihmisen energia mukailee luonnon kiertoa, joten kevät on parasta aikaa ejakuloida. Kipeänä tulisi rakastella passiivisesti, jolloin kumppani toimii aktiivisena, parantavana osapuolena. Rakastelun ei tulisi muuttua rutiiniksi, tällöin on parempi pitää taukoa. Seksuaalifantasioihin ei tulisi turvautua kiihottumisen aikaansaamiseksi. Tyynyjä on syytä hyödyntää fyysisesti passiivisten rakastelun vaiheiden aikana. (Chia & Winn 1984: 226–232.) 

 

Chian kiellot ja kehotukset mukailevat klassisten seksioppaiden ohjeita keskittyen lähinnä niiden lääkinnällisiin ja empiirisiin näkökohtiin. Perinteisessä kirjallisuudessa kieltojen ja kehotusten kirjo on hyvin laaja ulottuen yksinkertaisista havainnoista kosmisiin vastaavuuksiin ja uskonnollisiin sääntöihin, ja voisi väittää, että jos ne kaikki koottaisiin yhteen, ei oikeille rakastelun hetkille tulisi juuri mahdollisuutta. 

 

Muita Taoist Secretsin ja Healing Loven kuvaamia menetelmiä ovat hieronta- ja moksakäsittelyt impotenssin voittamiseksi, menetelmät peniksen koon laajentamiseksi sekä sen herkkyyden vähentämiseksi, munuaisia sekä selän ja vatsan lihaksia vahvistavat harjoitteet, yin-energian imeyttäminen peniksen kautta maasta, yang-energian imeyttäminen vaginan kautta auringosta, kielen voimistamisen menetelmät, sekä sukuelinten voimaa lisäävät ruokareseptit. (Chia & Winn 1984: 233–266; Chia & Chia 1986: 202–204.) Erilaiset reseptit miehen potenssin vahvistamiseksi, peniksen suurentamiseksi, vaginan tiukentamiseksi ja esimerkiksi miehen naiselle aiheuttamiin sukuelinalueen kipuihin ovat yleisiä varsinkin Sui- ja Tang-kausien rekonstruoiduissa teksteissä. 

 

Jingin muuntaminen. Chian mukaan, ja perinteisten tekstien yleistä mallia vastaten, energian kultivoinnin prosessissa seksuaalienergia kanavoidaan ensin mikrokosmiseen kiertoon. Tämä ”lämmin virtaus” muunnetaan mentaaliseksi voimaksi, joka puolestaan muunnetaan korkeimpaan muotoonsa, puhtaaksi hengeksi. Tämä kehollistuu kuolemattomassa ruumiissa ja saavuttaa vapauden toimia eri henkisillä tasoilla tahtonsa mukaan. (Chia & Winn 1984: 171.) Seksuaalienergian jakaminen kumppanin kanssa muuntaa jingin. Naisen seksuaalienergia tasapainottaa miehen yangia, miehen energia tasapainottaa naisen yiniä. (Chia & Chia 1986.) Yhtäältä dantianien asteittainen avautuminen ”laakso-orgasmissa” on Chian mukaan seksuaaliessenssin henkiseksi energiaksi muuntamisen varsinainen prosessi (Chia & Winn 1984: 153). Toisaalta Chia selvittää, että mikrokosmiseen kiertoon ohjattu ja vatsaan varastoitu seksuaalienergia muunnetaan alkuperäiseksi qiksi (yuan qi) eli puhtaaksi elinvoimaksi taolaisen harjoituksen henkisillä tasoilla, joilla viitataan Chian järjestelmän meditatiiviseen ytimeen eli mestari Yi Engin kuolemattomuuden menetelmiin (Chia & Chia 1986: 165, 177). Jokainen kierros mikrokosmisella radalla jalostaa alempaan eliksiirikenttään koottua jingiä korkeammalle qin tasolle. Energian jalostamisen ja tasapainottamisen prosessi tapahtuu Chian mukaan mikrokosmisessa kierrossa sekä viiden elementin fuusion sekä vähemmän tulen ja veden liiton meditatiivisissa menetelmissä. (Chia & Winn 1984: 95)

 

Seksuaalienergian jakamisen menetelmiä ei kuvata aineiston klassisissa teksteissä. Sen kultivointia mikrokosmisessa kierrossa kuvataan tarkemmin vasta joissain kolmannen ryhmän teksteissä, vaikka jingin ohjaamista aivoihin kuvataan eri tavoin jo varhaisemmissa makuuhuoneen taitojen oppaissa. Siinä missä Chian harjoitukset tehdään makuuhuoneen taitojen tavoin parin kesken intiimisti, eliksiirikirjallisuuden kuvaamat seksuaaliset pariharjoitteet vaikuttavat olevan monimutkaista valmistelua, varallisuutta sekä useita myötämielisiä avustajia edellyttäviä ritualisoituja toimenpiteitä. Eliksiiritekstit kuvaavat tarkasti sisäisiä energian kultivoinnin vaiheita sen jälkeen, kun ”eliksiiri”—eri ikäisiltä naisilta ajateltiin saatavan eri aikoina eri tasoista lääkettä—on anastettu kumppanilta oikealla hetkellä orgasmissa kuukautisvuodon päättymisen jälkeen tai jopa juuri ennen ensimmäisiä kuukautisia. Vaikka eroja löytyy ja yksityiskohdat vaihtelevat, niiden kuvaama kultivointi vastaa nähdäkseni pääpiirteissään sisäisen alkemian prosessin myöhempiä vaiheita ja Chian kuvauksia meditatiivisen kultivoinnin vaiheista. (Chia 1983: 149–159.)

 

 

 

 

5. YHTEENVETO, JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTAA

 

Erityiset sukupuolten väliseen harmoniaan, terveyteen ja korkeampien tietoisuuden tilojen saavuttamiseen pyrkivät seksiharjoitteet, makuhuoneen taidot (fangzhong shu), kehittyivät ennen järjestäytyneen taolaisuuden syntyä pitkäikäisyyden menetelmien (yangsheng) piirissä. Varhaisimmat kirjalliset lähteet ovat 100-luvulta eaa., johon mennessä ne olivat itsenäistyneet omaksi menetelmien kategoriakseen. Taolaisen perinteen sisällä seksiharjoitteisiin suhtauduttiin vaihtelevasti, toisinaan hyväksyen, toisinaan torjuen—tämä rajanveto oli osa niiden identiteetin muodostusta. Varhaisimpien järjestäytyneiden taolaisten koulukuntien tiedetään harjoittaneet rituaalista yhdyntää osana initiaatiorituaalia, joka tunnettiin nimellä ”qin yhdistäminen” (heqi). Sisäisen alkemian Eteläisen koulukunnan (Nanzong) piirissä alkemiallista prosessia tulkittiin—kontrastina niin sanotulle puhtaalle harjoitukselle (qingxiu)—myös seksuaalisesti. Myös sisäisen alkemian itäinen ja läntinen haara hyödynsivät vastaavasti seksuaalisia pariharjoitteita (shuangxiu). Niitä käytettiin prosessin alkuvaiheessa vahvistamaan essenssiä (jing) sekä niin sanotun seksuaalieliksiiriin tai todellisen lääkkeen saavuttamiseksi. Kumppanin seksuaalienergiaa pidettiin alkemiallisen prosessin keskeisenä ainesosana, todellisena lyijynä, joka saattoi vakauttaa miespuolisen harjoittajan todellisen elohopean ja johtaa oikein kultivoituna kuolemattomuuden transsendenttiin tilaan. Makuuhuoneen taitoja harjoitettiin erityisten taolaisten menetelmien rinnalla yleisesti kaikissa yhteiskuntaluokissa Ming-dynastian (1368–1644) tai viimeistään Qing-dynastian (1644–1911) kaudelle asti, jolloin seksioppaat joutuivat uuskungfutselaisen sensuurin kohteeksi ja ne hävisivät yleisestä kierrosta.

 

Mantak Chian seksiopetukset vaikuttavat juontavan ensisijaisesti suullisesta perinteestä, ovat luultavasti laajin julkaistu kiinalaisten seksiharjoitteiden repertuaari ja ammentavat vapaasti kiinalaisten seksiharjoitteiden perinteestä. Chian näkemys seksiharjoitusten roolista henkisessä kultivointiprosessissa ja sen tavoitteista kumpuaa kiinalaisista juurista, mutta Chia käyttää länsimaista lääketieteellistä terminologiaa ja teorioita sekä tukemaan että ilmaisemaan käsityksiään tavalla, joka vetoaa länsimaiseen yleisöön ja säilyttää samalla sisäisen alkemian vetovoiman. Opetukset ovat ilmaus kiinalaisten seksiharjoitteiden perinteen sopeutumisesta länsimaiseen kontekstiin. Perinteisissä teksteissä vallitsevasta yksipuolisesta, ”seksuaalivampirismiksikin” nimitetystä naisen seksuaalienergiaa miehen eduksi hyödyntävästä diskurssista poiketen Chian opetuksen ydin on tasa-arvoinen seksuaalienergian kierrättämisen ja sen imeyttämisen menetelmiin perehtyneen parin yhteinen kultivointi. Yhteisen kultivoinnin teema ilmenee perinteisissä lähteissä vain sivujuonteena, kun valtadiskurssi on mieskeskeinen, kiinalaiseen tapaan naisen arvoa väheksyvä ja heteronormatiivinen. Chian opetuksessa korostuu myös länsimainen romanttinen rakkaus, lisääntynyt nautinto ja yksiavioisuus, kun perinteisissä teksteissä useat seksisuhteet on yhteiskunnallinen oletusarvo, rakkaudesta ei juuri puhuta ja nautinnon sijaan varhaisimpia lähteitä lukuun ottamatta korostuu seksin hyöty terveydelle tai henkisille tavoitteille. Chia yhdistää varhaisia yinin ja yangin harmonisoimisen ihanteen, seksuaalienergian yhteisen jakamisen ja kultivoinnin periaatteen ja sisäisen alkemian siemensyöksystä tai kokonaan pidättymisen asenteen naisten alkemian pyrkimykseen kuukautisvuodon lopettamiseksi. Seksimenetelmät valjastetaan osaksi laajempaa harjoitusten kokonaisuutta, jonka tavoitteina on konkreettisemmin ja länsimaisille ihmisille lähestyttävämmin kokonaisvaltainen terveys ja abstraktimmin kuolemattomuuden transsendentti tila.

 

Länsimaissa Chian opetukset ovat saaneet osakseen suurta kiinnostusta osana yleisempää länsimaista henkisen parantamisen kenttää ja New Agea. Ne ovat muiden kiinalaisten ja vastaavien eksoottisten seksiopetusten—kuten intialainen tantra ja Kama sutra—ohella tarjonneet länsimaiselle yleisölle vaihtoehtoisia malleja suhtautua myönteisesti seksuaalisuuteensa perinteisistä kristillisen perinteen sävyttämistä asenteista  poikkeavalla tavalla. Niihin sisältyy näkemys paitsi seksin luonnollisuudesta ja kauneudesta myös sen asettumisesta henkisen tai uskonnollisen elämän kontekstiin. On houkuttelevaa ja täysin mahdollista omaksua kyseisiä asenteita ja seksitekniikoita oman  synkretistisen, kaupallistuneen ja individualistisen modernin (tai postmodernin) henkisen elämän osatekijäksi. Kuten on luultavasti tullut selväksi, Chian opetuksiin—samoin kuin muihin vastaaviin kiinalaisiin seksiopetuksiin—liittyy länsimaiselle maailmankuvalle mahdollisesti vieraiden uskonnollisten näkemysten ja energiakäsitysten lisäksi tekninen puoli, joka voinee tarjota merkittäviä oivalluksia länsimaiselle seksitutkimukselle ja laajemmalle yleisölle. Yksi tällainen on siemensyöksyn (tai naiselle ulkoisen purkautumisen) ja orgasmin erottaminen toisistaan, mikä on yhä vähän tunnettu konkreettinen tosiasia ja voi nähdäkseni muuttaa huomattavasti yleisiä seksiin liittyviä, pelkkään ulkoiseen orgasmiin keskittyviä asenteita. Joidenkin meille kummallisten käsitysten lisäksi perinteessä on kiistämättä myös paljon viisautta ja ymmärrystä.

 

Chian suullisesta perinteestä juontavien ja yksityiskohtaisten opetusten tutkiminen valaisee huomattavasti perinteisissä teksteissä kuvattuja menetelmiä. Tutkijat, joilla ei ole varsinaista konkreettista kosketusta klassikoiden harjoitteisiin tekevät luullakseni helpommin niitä koskevia virhetulkintoja. Chia kuvaa niitä selkeästi, ja sen perusteella ne on myös halutessa mahdollista oppia käytännössä. Toisaalta lie virhe olettaa, että nykyaikaan säilyneet menetelmät vastaisivat aukotta perinteisissä teksteissä ilmaistuja. Chian Healing Tao -järjestelmää ei kokonaisuutena ole tutkittu. Mainitut Sieglerin ja Palmerin tutkimukset paneutuvat aiheeseen lähinnä perinteen, modernin ja postmodernin käsitteiden kautta. Chian lähinnä länsimaisille suunnattuja opetuksia ei ole esimerkiksi vertailtu perinteisempiin sisäisen alkemian järjestelmiin. Toisaalta monet tutkijat eivät suhtaudu Chian opetuksiin kovin vakavasti taolaisuutena, vaan pitävät sitä pelkkiin kultivointitekniikoihin keskittyvänä ja taolaisuuden historiaa väheksyvänä ”modernina amerikkalaisena taolaisuutena”. Toisaalta myös taolaisuuden ja makuuhuoneen taitojen vuosituhantiset perinteet tarjoavat runsaasti mieltä kiehtovia tutkimuskohteita, joiden anti yhteiskunnalliselle keskustelulle on varmasti yhtä marginaalista kuin tämänkin tutkielman. Esimerkiksi sisäisen alkemian seksuaalisia pariharjoitteita hyödyntäviä koulukuntia ja niihin liitettyjä taolaisia harjoittajia ei ole käsittääkseni tutkittu paljoakaan, tutkijat ovat keskittyneet ensisijaisesti puhtaan harjoituksen suuntauksiin. Seksi lie tabu usein  myös tutkimuksessa.  

 

 

 

 

KIRJALLISUUSLUETTELO

 

Baldrian-Hussein, Farzeen

2008  Hakusanat ”Fu Jinquan”, ”Li Xiyue”, ”Lu Xixing”, ”Nanzong”, ”Neidan”   teoksessa Encyclopedia of Taoism.

 

Barret, T. H.

1994  “Art of the Bedchamber: The Chinese Sexual Yoga Classics, including Women's   Solo Meditation Texts by Douglas Wile”. Review article. Bulletin of the School  of Oriental and African Studies, University of London, Vol. 57, No. 3 (1994), pp.  620-621.

 

Campany, Robert Ford

2002 To Live as Long as Heaven and Earth, A Translation and Study of Ge Hong’s Traditions of 

Divine Transcendents. University of California Press.

 

Chia, Mantak

1983 Awaken Healing Energy  through the Tao – The Taoist Secret of Circulating Internal Power. 

Santa Fe, New Mexico: Aurora Press.

 

Chia, Mantak & Michael Winn

1984 Taoist Secrets of Love – Cultivating Male Sexual Energy. Santa Fe, New Mexico: Aurora Press.

 

Chia, Mantak & Maneewan Chia

 1986 Healing Love through the Tao – Cultivating Female SexualEnergy. Huntington,   New York: Healing Tao Books.

 

Chia, Mantak & Douglas Abrams Arava

 2010  Moniorgasminen mies. Suomentaneet Jukka-Pekka Lilja ja Teemu Suuntamaa.   Helsinki: Basam Books. 

 

Clarke, J. J.

2000  The Tao of the West – Western transformations of Taoist Thought. London &   New York: Routledge.

 

Despeux, Catherine

2005  ”Taoism: The Enduring Tradition.” Review article. Journal of Chinese    Religions 33, (2005), s.178-180.

2008  hakusana ”bigu” teoksessa Encyclopedia of Taoism.

 

Despeux, Catherine ja Livia Kohn

2003 Women in Daoism. Cambridge: Three Pines Press.

 

Esposito, Monica

2008  Hakusanat ”nüdan”, ”shuangxiu” teoksessa Encyclopedia of Taoism.

 

Goldin, Paul R. 

2002  The Culture of Sex in Ancient China. Honolulu:  University of Hawai’i Press. 

2006  ”The Cultural and Religious Background of Sexual Vampirism in Ancient   China.” Theology & Sexuality, Vol. 12 (3): s. 285–308.

 

Gulik, Robert H. Van

1974 Sexual Life in Ancient China. A preliminary survey of Chinese sex and society from ca 1500 

BC. Till 1644 A.D. Leiden, Netherlands: E. J. Brill.

 

Harper, Donald

1987 ”The Sexual Arts of Ancient China as Described in a Manuscript of the Second Century B.C”. 

Harvard Journal of Asiatic Studies, Vol. 47, No. 2 (Dec., 1987), s. 539–593.

 

Kirkland, Russell

1994 “Art of the Bedchamber: The Chinese Sexual Yoga Classics Including Women's Solo

 Meditation Texts by Douglas Wile”. Review Article. Chinese Literature: Essays, Articles, Reviews 

(CLEAR), Vol. 16 (Dec., 1994), s. 161–166.

2004 Taoism — The Enduring Tradition. New York and London: Routledge.

 

Kohn, Livia

1989 (ed.) Taoist Meditation and Longevity Techniques. Michigan Monographs in Chinese Studies, 

Vol. 61. Center for Chinese Studies, University of Michigan.

1993   The Taoist Experience – An Anthology. State University of New York Press,   Albany.

2000  (toim.) Daoism Handbook. Leiden, Boston, Köln: Brill.

2009  Hakusana ”heqi” teoksessa teoksessa Encyclopedia of Taoism.

2014  Johdatus taolaisuuteen. Suomentanut Teemu Suuntamaa. Helsinki: Basam   Books.

 

Komjathy, Louis

2002  “Changing Perspectives on the Daoist Tradition.” Religious Studies Review,   Volume  28, Number 4 , October 2002, s. 327–334.

2003  ”Daoist Organizations in North America.” Center for Daoist Studies.

2008 Handbooks for Daoist Practice, Introduction. The Yuen Yuen Institute, Hong Kong.

2010 ”Common Misconceptions concerning Daoism (Taoism)”.

2013  The Daoist Tradition – An Introduction. New York, London: Bloomsbury.

 

Leo, Jessieca

2011  Sex in the Yellow Emperor’s Basic Questions. Sex, Longevity, and Medicine in   Early China. Dunedin: Three Pines Press.

 

Maspero, Henri

1981  Taoism and Chinese Religion. Amherst: The University of Massachusetts Press.

 

Miller, James

2003  Daoism - A Short Introduction. Oneworld, Oxford. 

2009  ”Chinese Sexual Yoga and the Way of Immortality”, a short presentation in   the Exihibition of Ancient Chinese Sexual Relics, Toronto.

 

Needham, Joseph

1956  Science and Civilization in China, Vol. 2, History of Scientific Thought.    Cambridge: Cambridge University Press.

 

1983  Science and Civilization in China, Vol. 5: Chemistry and Chemical Technology,   Part 5: Spagyrical Discovery and Invention: Physiological Alchemy. Cambridge: Cambridge University Press.

 

Neswald, Sara

2007  Rhetorical voices in the neidan tradition: an interdisciplinary analysis of the   Niidan  hebian (pref. 1906) compiled by He Longxiang (fl. 1900-1906). Väitöskirja, Department of East Asian Studies, McGill University, Montreal.

 

Palmer, David

2012  ”Transnational Daoist Dis-Orientations and the Predicament of Modern    Spirituality” http://www.mmg.mpg.de/de/online-medien/online-vortraege/2012/david-palmer-transnational-daoist-dis-orientations-and-the-predicament-of-modern-spirituality/  Katsottu 7.6.2014.

 

Pfister, Rudolf

2003  ”The Jade Spring as a Source of Pleasure and Pain: The Prostatic Experience in   Ancient and Medieval Medical and Daoist Texts” in Studies on Ancient Chinese Scientific and Technical Terms. Zhengzhou, China: Elephant Press.

2006  ”The Production of Special Mental States within the Framework of Sexual   Body Techniques – As Seen in the Mawangdui Medical Corpus”, teoksessa Love, Hatred, and other Passions - Questions and Themes on Emotions in Chinese Civilization, toim. Santangelo, Paolo & Donatella Guida. Leiden,  Boston: Brill.

2012  ”Gendering Sexual Pleasures in Early and Medieval China”, Asian Medicine 7   (2012) 34–64. Brill. 

 

Pregadio, Fabrizio 

2000   & Lowell Skar “Inner Alchemy”, teoksessa Daoism Handbook.

2008 (ed.) The Routledge Encyclopedia of Taoism, Volume I & Volume II.

 Hakusanat ”Jindan”. Routledge Taylor & Francis Group, London and New York.

2009  Chinese Alchemy - An Annotated Bibliography of Works in Western Languages.   Mountain View: Golden Elixir Press.

 

Raz, Gil.  

2008  “The Way of the Yellow and the Red: Re-examining the Sexual Initiation Rite   of Celestial Master Daoism.” Nan Nü 10 (2008), s. 86–120.

 

Robinet, Isabelle 

2011  The World Upside Down. Essays on Taoist Internal Alchemy. Golden Elixir Press.

 

Schafer, Edward H.

1961  “Sexual Life in Ancient China: A Preliminary Survey Of Chinese Sex and   Society from ca. 1500 B. C. till 1644 A. D. by R. H. van Gulik”, Review article. Journal of the American Oriental Society, Vol. 81, No. 4 (Sep. - Dec., 1961), s. 452–454.

 

Schipper, Kristofer

1969  “Science, Magic and Mystique of the Body”, in Beurdeley, Michel (ed.): the   Clouds  and the Rain – The Art of Love in China. Fribourg,  Switzerland: Office du Livre. London: Hammond, Hammond & Company.

1978 “The Taoist Body”. History of Religions, Vol. 17, No. ¾, Current Perspectives of Chinese

 Religions (Feb. - May, 1978), s. 355–386.

1993 The Taoist Body. Berkeley, Los Angeles, London: University of California  Press.

 

Siegler, Elijah

2012  ”Daoism Beyond Modernity – The ’Healing Tao’ as Postmodern Movement” in   Daoism in the Twentieth Century: Between Eternity and Modernity, toimittaneet Palmer, David A. & Xun Liu. GAIA Books.

 

Sivin, Nathan

1978 “On the Word ‘Taoist’ as a Source of Perplexity. With Special Reference to the relations of 

Science an Religion in Traditional China”. History of Religions, Vol. 17, No. 3/4, Current 

Perspectives in the Study of Chinese Religions (Feb. – May, 1978), s. 303–330.  

1994 “Art of the Bedchamber. The Chinese Sexual Yoga Classics Including Women's Solo 

Meditation Texts. By Douglas Wile.” Review article. The Journal of Asian Studies, Vol. 53, No. 1

(Feb., 1994), s. 184–186.

2010  “Old and New Daoisms”. Religious Studies Review, Vol. 1, March 2010.

 

Smith, Thomas E.

2013  Declarations of the Perfected. Part One: Setting Scripts and Images into   Motion. St. Petersburg, Florida: Three Pines Press.

 

Valussi, Elena

2008  Beheading the Red Dragon: A History of Female Inner Alchemy in China.   Väitöskirja, History Department of the School of Oriental and African Studies. University of London.

2012  ”Printing and Religion in the Life of Fu Jinquan: Alchemical Writer, Religious

  Leader, and Publisher in Sichuan.” Daoism: Religion, History and Society, No.4 (2012), 1–52.

 

Wile, Douglas

1992 Art of the Bedchamber – The Chinese Sexual Yoga Classics Including Women’s Solo Meditation 

Texts. New York: State University of New York Press.

 

Wong, Eva

2005 Holding Yin, Embracing Yang. Three Taoist Classics on Meditation, Breath Regulation, Sexual

Yoga, and the Circulation of Internal Energy. Boston & London: Shambhala.

 

 

 

SANASTO

 

Beizong 北宗 — Sisäisen alkemian pohjoinen koulukunta eli Täydellinen totuus (Quanzhen)

 

chunyang 純陽— Puhdas yang; tila yinin ja yangin dualismin tuolla puolen.

 

chushen 出神 — Hengen irtaantuminen; merkitsee sisäisen alkemian harjoituksen kolmannen  ja viimeisen vaiheen saavuttamista, hengen paluuta tyhjyyteen ja kuolemattoman   henkiolemuksen syntymistä päälaelta ollen näin vapaa matkaamaan fyysisen kehon  ulkopuolella.

 

dantian 丹田 — Sinooperipellot eli eliksiirikentät; merkittäviä eliksiirin kultivoinnin paikkoja.  Alempi, keskimmäinen ja ylempi eliksiirikenttä sijoitetaan useimmiten vatsan, sydämen  ja aivojen alueelle, mutta niihin ei liity aineellista osaa. Alempi eliksiirikenttä on   essenssin (jing) keskus, se sijoittuu pari tuumaa navan alle tai sen taakse.    Keskimmäinen  eliksiirikenttä sijoitetaan yleensä rinnan keskelle tai sydämen ja navan  väliin. Se on hengityksen (qi) keskus. Ylempi eliksiirikenttä sijoitetaan aivojen alueelle,  se on hengen (shen) keskus  

 

daoyin 導引— Ohjaaminen ja venyttäminen, parantavat harjoitukset; fyysiset venytykset, joihin  liittyy syvähengitys ja qin ohjaaminen mielellä; alunperin osa lääkinnällistä perinnettä,  myöhemmin keskeisiä taolaisessa kultivoinnissa.

 

fangzhong shu 房中術 — Makuuhuoneen taidot, seksiharjoitteet; kehittyivät yangsheng-  menetelmien piirissä ennen järjestäytyneen taolaisuuden syntyä. Harjoitukset   tunnettiin kaikissa kiinalaisen yhteiskunnan luokissa ja makuuhuoneen taitojen oppaat  kiersivät yleisesti aina Ming-dynastian kaudelle asti.

 

heksagrammit — Yijingin eli Muutosten kirjan symboleita, jotka koostuvat kuudesta   katkonaisesta (yin) ja kuudesta eheästä viivasta (yang).

 

heqi 合氣 — ”Qin yhdistäminen” tai ”keltaisen ja punaisen tie” (huangchi zhi dao 黃赤之道);  varhaisten taolaisten liikkeiden, Taivaallisen rauhan tien  (Taiping dao) ja Taivaallisten  mestarien (Tianshi) harjoittama initiaatiorituaali, johon kuului rituaalinen yhdyntä.

 

huangting 黃庭 — Keltainen hovi; sijoittuu usein vatsaan (perna), voi sijoittua myös päähän.

 

huohou 火候 — Polttoajat; muodostavat sisäisen alkemian työskentelyrytmin. Termi huo (tuli)  viittaa elinvoiman kierrättämiseen tai yksinkertaisesti harjoituksessa käytettävään  ponnistukseen, hou (vaihe) viittaa järjestykseen jossa, harjoitus suoritetaan. Polttoajat  edustavat sisäisen alkemian salaisinta osaa, sitä sisäistä rytmiä, joka harjoittajan on  löydettävä ja koettava.

 

jindan 金丹 — kultainen eliksiiri, termin neidan (sisäinen eliksiiri) synonyymi 

 

jing 精, qi 氣, and shen 神 — Essenssi; hengitys/henkäys, pneuma tai elinvoima; ja henki.  Ihmisolemuksen kolme aarretta, joita käytetään sisäisen alkemian raaka-aineina. Jing  viittaa energian muotoon, joka on peräisin pääosin ruoasta ja ravitsee kehoa, erityisesti  viittä sisäelintä. Tämä on termin tavanomaisin käyttömerkitys liikeharjoitteiden ja  hengitysharjoitteiden kontekstissa. Tiukemmassa merkityksessä jing viittaa   seksuaalisuuteen kuuluvaan energiaan, ja sen ilmenemismuoto on miehellä siemenneste,  naisella kuukautisveri. Qi viittaa hienojakoiseen hengitykseen, elinvoimaan, joka   sijoittuu essenssin ja hengen väliin, aineen ja mielen leikkauskohtaan. Kun jing on  elämän kantaja ja sillä on ravitseva funktio, qi on dynaaminen voima ja sillä on   muuntava funktio. Shen viittaa ihmisen olemuksen mentaaliseen ja henkiseen puoleen.  Se koskee jossain määrin kaikkea, mikä on olemassa maailmankaikkeudessa, mutta  jolla ei ole aineellista puolta, kuten jumaluuksiin ja ajatuksiin.

 

Lingbao 靈寶— Mystinen aarre; merkittävä varhaisen keskiajan taolainen uskonnollinen liike;  ensimmäinen suuri taolainen liike, joka ilmaisi vahvoja buddhalaisia vaikutteita;   painotti rituaalia ja universaalia pelastusta.

 

Longmen 龍門 — Lohikäärmeportti; Täydellisen totuuden pääperimyslinja Qing-dynastiasta  alkaen. Painottaa perimyslinjoihin pohjautuvaa sisäistä alkemiaa sekä ohjesääntöjen  opiskelua ja käytäntöön saattamista.

 

Nanzong 南宗 — Sisäisen alkemian eteläinen perimyslinja, alkaa Zhang Boduanin Wuzhen  pianista. Sen patriarkkoja ovat Shi Tai (?–1158), Xue Daoguang (1078?–1191), Chen  Nan (?–1213) ja Bai Yuchan (1194–1229?). Sen kirjoituksilla on ollut suuri vaikutus sisäisen alkemian kehitykseen.

 

neidan 內丹 — Sisäisen eliksiiri, sisäinen alkemia. Taolaisen meditaation keskeinen muoto  Song-dynastiasta alkaen. Monimutkainen harjoitusmenetelmä, jonka tavoitteena on  täydellinen psykosomaattinen muuntuminen ja kuolemattomuus. Siihen kuuluu yleensä  asteittaisia eri harjoitusvaiheisiin perustuvia menetelmiä, joissa hyödynnetään   olemuksen erilaisia hienojakoisia ja mystisiä ulottuvuuksia. Systematisoitiin   ensimmäisen kerran Tangin ja varhaisen Song-dynastian aikana. 

 

nüdan 女丹 — Naisten sisäinen alkemia; sisäinen alkemia, joka on suunniteltu naisille;   dokumentoitu teksteissä 1700-luvulta lähtien.

 

Qingxiu 清修 — Puhdas harjoitus, puhdas kultivointi; sisäisen alkemian eteläisen koulukunnan  perinteen välittämisen linja, joka käyttää ainoastaan henkilökohtaisia harjoituksia  yhdistämään toisiaan täydentävät periaatteet ihmisolemuksessa ja muuntamaan ne sisäiseksi eliksiiriksi.

 

sancheng 三成 — Kolme saavutusta; sisäisen alkemian kolme tasoa, jotka liittyvät   ihmisolemuksen muodostaviin kolmeen periaatteeseen; essenssin muuntaminen henkäykseksi, henkäyksen muuntaminen hengeksi ja hengen yhdistäminen daoon.

 

sanguan 三關 — Kolme solaa; sisäisen alkemian harjoituksessa esteitä tai kaventumia selässä  kulkevalla hallitsijakanavalla, jotka merkkaavat qin kohoamista ylempään eliksiirikenttään.

 

shangde 上得 — Korkeampi hyve; liitetään suoraan oivallukseen ja alkuperäisen luonnon  hoivaamiseen, teotonta toimintaa. 

 

Shangqing 上清— Korkein kirkkaus; merkittävä varhaisen keskiajan taolainen uskonnollinen  liike ja tekstiluokka, joka keskittyy henkilökohtaiseen oivallukseen resitoinnin,   visualisoinnin ja ekstaattisten matkojen kautta.

 

Shuangxiu 雙修 — Yhteinen kultivointi; sisäisen alkemian eteläisen koulukunnan sisällä  vaikuttanut toinen perinteen välittämisen linja, joka tulkitsee xingin ja mingin, yinin ja  yangin  kultivoinnin seksuaalisesti ja hyödyntää seksiharjoitteita.

 

Taiping 太平— Suuri rauha; varhainen taolainen liike, joka tunnetaan myös ”Keltaisina   turbaaneina”; harjoitti initiaatioriittiä nimeltä heqi, johon kuului rituaalinen yhdyntä.

 

Taiqing  太清— Suuri kirkkaus; eräs ulkoisen alkemian (waidan) perinne.

 

taixi 胎息 — Sikiöhengitys; viittaa sikiön hengitystä muistuttavaan hengitystapaan, jossa hengitys nenän kautta vaikuttaa lakkaavan ja sen korvaa hengitys navan ja ihohuokosten  kautta; tai toimenpide, jonka sisäisen alkemian harjoittajat suorittavat vatsassa ja joka  liittyy kuolemattomaan sikiöön ja hengityksen jalostumiseen ja lakkaamiseen.

 

Tianshi 天使— Taivaalliset mestarit, Taivaalliset opettajat; varhainen taolainen liike, joka  tunnetaan myös Ortodoksisena ykseytenä (Zhengyi 正一), jossa painotetaan yhteisöllistä rituaalitoimintaa. 

 

trigrammit — Symboleita, jotka koostuvat kolmesta katkonaisesta (yin) ja eheästä (yang) viivasta, ja jotka merkitsevät kosmisia suuntia ja ulottuvuuksia.

 

waidan 外丹 — Ulkoinen eliksiiri, ulkoinen alkemia; laboratorio–alkemia,  johon kuuluu usein myrkyllisistä ainesosista koostuvan eliksiirin valmistaminen ja nauttiminen yhdistettynä  kosmologisiin vastaavuuksiin ja rituaaleihin.  

 

wuxing 五行 — Viisi vaihetta; kiinalaisen kosmologian ydinjärjestelmä, joka sisältyy perustavaan taolaiseen maailmankatsomukseen. Se symboloi yinin ja yangin muutoksen  vaiheita: puu, tuli, maa, metalli, vesi, jotka liitetään suuntiin, vuodenaikoihin, väreihin,  sisäelimiin, säveliin, tunteisiin, aisteihin jne. 

 

xiade 下得 — Alempi hyve, joka liitetään alkemiallisiin menetelmiin, toimintaa. 

 

xiao houtian 小周天 — Pieni taivaallinen kierto, mikrokosminen kierto; qin meditatiivinen  kulkureitti hallitsija- ja hedelmällisyyskanavia (renmai ja dumai) pitkin selkärangan  myötäisesti ylös päähän ja alas kehon keskilinjaa. 

 

xing ja ming 性命 — Sisäinen luonne ja elinvoima. Kaksi sisäisen alkemianihmiskäsityksen  pääkäsitettä, ensimmäinen viittaa yksilön yksilöllisyyden ylittäviin piirteisiin, toinen  yksilölliseen olemassaoloon. Xing viittaa yksilön ”sisäiseen luontoon”, jonka   ominaisuudet ylittävät yksilöllisyyden ja vastaavat puhdasta olemista tai jopa ei-  olemisen kanssa. Ming voidaan määritellä siksi jäljeksi, jonka jokainen yksilö   vastaanottaa hedelmöityksessä.

 

xingqi 行氣 — Hengityksen eli qin kierrättäminen.

 

yangsheng 養生 — Elämän ravitseminen, pitkäikäisyyden menetelmät; perinteinen kiinalainen  termi harjoituksille, jotka keskittyvät edistämään terveyttä ja lisäämään elinikää. Siihen  kuuluu mm. voimisteluharjoituksia, seksuaalihygieniaa, hengitystekniikoita,   meditaation muotoja. Se ei ole sinänsä taolaista, mutta muodostaa yhden niistä   virtauksista, joista taolaisuus juontaa. Elämän ravitsemisen menetelmien varhaisimmat  dokumentit löytyvät 168 eaa. haudatuista Mawangdui–teksteistä. Moderni termi   perinteisille kiinalaisille terveysharjoituksille on  kommunistipuolueen kehittämä qigong. 

  

Yijing 易經 — Muutosten kirja; Zhou-dynastian aikainen ennustusopas, joka antaa neuvoja siitä  kuinka parhaiten seurata taivaan tietä.

 

Yin yang 陰陽 — Yin ja yang; luonnon toisiaan täydentävät taipumukset. Alunperin nimityksiä  kukkulan varjoisalle ja aurinkoiselle puolelle, myöhemmin viittasi dynaamisen liikkeen  sarjoihin: ylös ja alas, yö ja päivä, alku ja loppu jne. 

 

Yinyang pai 陰陽派 — Sisäisen alkemian Yin-yang haara, joka hyödyntää seksuaalisia pariharjoituksia alkemiallisen prosessin ensimmäisessä vaiheessa. 

 

zhenyang 眞陽 — Todellinen yang; alkemiallinen ainesosa, tuli munuaisen vedessä. 

 

zhenyin 眞陰 — Todellinen yin; alkemiallinen ainesosa, vesi sydämen tulessa.

 

Zhong pai 中派 — Sisäisen alkemian keskimmäinen haara; Li Daochun (vaikutti 1290) liitetty  sisäisen alkemian haara.

 

 

 

 

KIINAN DYNASTIAT

 

 

eaa.

 

Xia           n. 2100–1600

Shang         n. 1600–1028

Zhou          1027–221

 Läntinen         1027–771

 Itäinen         770–221

  Kevättä ja syksyä      722–468

  Sotivat valtiot       403–221

Qin           221–206

Varhaisempi Han        206–8

 

jaa.

 

Myöhäisempi Han        25–220

Kolme kuningaskuntaa       220–265

Läntinen Jin         265–317

Itäinen Jin         317–420

Kuusi dynastiaa        420–589

 Eteläiset

  Liu Song        420–479

  Eteläinen Qi       479–502

  Eteläinen Liang      502–557

  Eteläinen Chen      557–589

 

 Pohjoiset

  Pohjoinen Wei      386–534

  Itäinen Wei       534–550

  Läntinen Wei       535–577

  Pohjoinen Zhou      557–681

 

Sui           581–618

Tang          618–907

 Keisarinna Wu       690–705

Viisi dynastiaa        907–960

 Liao          916–1125

Song          960–1279

 Pohjoinen (Song)       960–1126

 Eteläinen (Song)       1126–1279

Mongolien Yuan        1260–1368

Ming          1368–1644

Mantšujen Qing        1644–1911

Tasavalta (Taiwan)        1911–

Kansantasavalta        1949–

Please reload