Shiatsu, kehoharjoitukset ja taolainen kulttuuri 

TeemuQi

Bagua — kahdeksan trigrammia

 

 

Yijing eli Muutosten kirja korvasi Shang-kauden oraakkeliluihin perustuvan ennustamisen dynastian vaihtuessa Zhouksi (1028–221 eaa.). Yijing on siis alun perin ennustamisen käsikirja, joka auttaa ihmisiä määrittämään Taivaan liikkeiden luonnollisen suunnan ja auttaa tekemään muodollisten selitysten ja ohjeiden avulla hyviä päätöksiä. 

 

Yijingin kahdeksan trigrammia ovat kolmen katkonaisen tai yhtenäisen viivan erilaisia yhdistelmiä. Katkonaisten viivojen tulkitaan nykyisin symboloivan yiniä ja yhtenäisten viivojen yangia. Yin ja yang -ajattelu on kuitenkin ilmeisesti liitetty Yijingiin myöhemmin, sillä yin–yang -koulukunta on myöhäisempää perua kuin Yijing ja sen pohjana olevat trigrammit ja heksagrammit. Luultavasti kyse oli aluksi yksinkertaisesti katkonaisten ja eheiden viivojen yhdistelmistä. Kun trigrammit liitetään pareiksi, ne muodostavat kuusikymmentäneljä heksagrammia eli kuuden viivan yhdistelmää.


Yijingin sisältyvän kosmogonisen ajattelun mukaan yksi (eheä viiva) synnyttää kaksi (yin ja yang), kaksi synnyttää neljä (kahden viivan yhdistelmät), neljä synnyttää kahdeksan (trigrammit), kahdeksan synnyttää kuusikymmentäneljä (heksagrammit). Tämä on rinnakkainen Daode jingin kosmogoniselle näkemykselle, joka ilmaistaan numeroin seuraavasti: ”Dao synnyttää Yhden, Yksi synnyttää kaksi, kaksi synnyttää kolme, kolme synnyttää kaikki kymmenentuhatta oliota” (luku 42). Taolaisuudessa jälkimmäinen on keskeisemmässä roolissa.

 

Trigrammien alkuperä juontaa kiinalaisen perinteen mukaan Fu Xihin tai muihin myyttisiin hahmoihin, Ennustamisen välineinä käytetyt trigrammit toimivat aluksi luonnon elementtien ja ihmisyhteisön kuvina. Tätä kuvailevat Zuozhuan (Zuon kommentaari), Guoyu (Keskustelut valtioista) sekä erityisesti Yijingin liiteosa nimeltä Shuogua (Trigrammien selitys). 

 

Trigrammeja on muinaisuudesta lähtien pidetty maailman ja kaikki sen olennot synnyttävien voimien yhdistelmien ja järjestymisen merkitsijöinä. Yijingin Xici (Lisätyt toteamukset) -kommentaarin mukaan trigrammit symboloivat yhdessä koko maailmankaikkeutta, yksittäin kukin edustaa yhtä olentojen ja esineiden kahdeksasta kategoriasta.

 

Trigrammien kahdeksan symbolia ovat ilmeisesti alun perin olleet oma luokittelujärjestelmänsä. Myöhemmin ne on liitetty yhteen yin–yangin sekä viiden vaiheen järjestelmien kanssa kokonaisuudeksi, joka on osa muinaista kiinalaista vastaavuuksiin perustuvaa kosmologiaa.

 

Qianiin  ☰ (taivas) liittyviä ominaisuuksia ovat luovuus, voima, lujuus. Perhesuhteissa qian on isä.

 

Dui ☱ (järvi) merkitsee iloa, avoimuutta, nautintoa, tyydytystä, liiallisuutta. Dui on nuorin tytär.

 

Li ☲ (tuli) valaisee, siihen liittyy selkeys, älykkyys, riippuvuus ja kiinnittyminen. Li on toinen tytär.

 

Zhen ☳ (ukkonen) on herättävä, liikuttava, aktiivinen, kasvuun saattava. Zhen on vanhin poika.

 

Xun ☴ (tuuli) liittyy herkkään vaikutukseen, pieniin ponnistuksiin, läpitunkevaan työskentelyyn, liikkeen joustavuuteen. Xun on vanhin tytär.

 

Kan ☵ (vesi) on salaperäinen, syvällinen, merkityksellinen, vaarallinen, vaikea. Kan on toinen poika.

 

Gen ☶ (vuori) merkitsee vakautta, lepoa, meditaatiota, rauhallisuutta, liikkumattomuutta. Gen on nuorin poika.


Kun ☷ (maa) on periksi antava, vastaanottava, herkkä, omistautunut, alistuva. Kun on äiti.

 

Kahdeksan trigrammin järjestäytyminen eri asemiin graafisesti ilmaisee erityistä kosmologista järjestelmää ja sosiaalista järjestystä. Yijing ja sen varhaiset kommentaarit kuvaavat useanlaisia eri järjestyksiä. Niistä kaksi on taolaisuuden kannalta erityisen tärkeää. Toinen kuvaa esitaivaallista tilaa (xiantian) ja toinen taivaan jälkeistä tilaa (houtian). 

 

Esitaivaallinen (tai varhaisemman taivaan) trigrammijärjestys eli varhaisemman taivaan bagua liitetään Fu Xihin. Siihen ainoastaan viitataan Yijingissä, mutta sitä kehittivät myöhemmät oppineet ja lopulliseen muotoonsa sen saattoi Shao Yong (1012–77). Tätä järjestystä luonnehtii tilallisesti tasapainottunut asetelma, jossa neljä toisiaan täydentävää paria ovat toisiaan vastakkain. Baguaa tarkastellessa on huomioitava, että perinteisen kiinalaisen asettelun mukaan etelä sijoittuu ylös, pohjoinen alas, itä vasemmalle ja länsi oikealle eli täysin päinvastoin kuin länsimaisessa käytännössä.

 

 

 

Qian ☰ (taivas, yang) sekä kun ☷ (maa, yin) muodostavat etelä–pohjoinen akselin, li ☲ (tuli, yang) sekä kan ☵ (vesi, yin) asettavat vertikaalisen itä–länsi akselin. Tämä asetelma edustaa maailmankaikkeuden alkuperäistä rakennetta, maailman ikuista ja alkuperäistä luonnetta, tilaa ennen kuin asiat alkavat muuttua ja aika keriytyä auki. 

 

Taivaan jälkeinen (myöhäisemmän taivaan) trigrammijärjestys eli myöhemmän taivaan bagua liitetään perinteisesti Zhou-dynastian kuningas Weniin (h.1099–1050 eaa.). Se sai alkunsa Shuoguan toteamuksista ja se omaksuttiin jo Han-kaudella (vrt. varhaisemman taivaan bagua).

 

 

Siinä ukkosta ja kevättä edustava zhen ☳, jossa on yang-viiva kahden yin-viivan alapuolella, sijoittuu itään. Tulta ja kesää edustava li ☲, jossa on yin-viiva kahden yang-viivan välissä sijoittuu etelään. Järveä ja syksyä edustava dui ☱, jossa on kaksi yang-viivaa yin-viivan alla, sijoittuu länteen. Vettä ja talvea edustava kan ☵, jossa on yang-viiva kahden yin-viivan välissä sijoittuu pohjoiseen. Tämä trigrammijärjestys edustaa ilmiömaailmaa, tilaa, jossa muutos on alkanut tapahtua, maailmankaikkeutta toiminnassa.

 

Taolaisuudessa trigrammeja ja niiden kahta järjestystapaa käytetään osoittamaan luonnollisia voimia ja kosmologisia arvoja tilan ja ajan tasolla sekä perustamaan tai palauttamaan kosmologinen järjestys. Jo Shuoguassa trigrammit oli liitetty kehon kahdeksaan eri osaan. Varhaisissa taolaisissa teksteissä (kuten Lingbao wufu xu), ne liitetään sisäisiin henkiin (bagua shen, ”kahdeksan trigrammin jumalat”), jotka suojelevat harjoittajaa, tai ajanjaksoihin, joita harjoittaja meditoi.

 

Alkemiassa trigrammit symboloivat valmistusaineita ja eliksiirejä. Luonnollinen sinooperi ja luonnollinen lyijy vastaavat trigrammeja li ☲ ja kan ☵, jotka edustavat yangia ja yiniä niiden taivaanjälkeisessä tilassa. Niihin sisältyy todellinen elohopea ja todellinen lyijy, jotka vastaavat alkuperäistä yiniä (lin ☲ yin-viiva) ja alkuperäistä yangia (kanin ☵ yang-viiva).

 

Kun alkemiallinen prosessi kuvataan näiden symboleiden avulla, siihen kuuluu sisemmän yin-viivan ottaminen listä ☲ ja sisemmän yang-viivan ottaminen kanista ☵, niiden vaihtaminen qianin ☰ ja kunin ☷ palauttamiseksi ja qianin ☰ ja kunin ☷ yhdistäminen, jotta syntyisi alkuperäistä ykseyttä symboloiva yksi eheä viiva. Alkemiallisen työn lopputuloksen sanotaan edustavan puhdas yang, vaihe ennen alkuperäisen ykseyden jakautumista kahdeksi. Trigrammit voivat myös edustaa alkemiallisia työvälineitä, kuten alkemiallista astiaa ja tulisijaa (dinglu). 

 

Taolaisessa rituaalissa palvelusta suorittava pappi asettaa trigrammit esitaivaallisessa järjestyksessä alttarin ympärille. Tämä edustaa ideaalia tai pyhää tilaa, jossa jumalat vierailevat. Astumalla trigrammien päälle pappi aktivoi niihin liitetyt periaatteet ja kutsuu paikalle niihin liitetyt henget. Tämä seuraa myyttisen keisari Yun esimerkkiä. Kirjaillut trigrammit ovat myös yksi taolaisten jumalanpalvelusasusteiden keskeinen motiivi.

 

Taojoogassa (ja muussa vastaavassa harjoittelussa) trigrammeja voidaan hyödyntää myös muistuttamaan harjoittelun eri puolista ja korjaamaan niitä. Tällöin gen ☶ (vuori) muistuttaa kehon, mielen, tunteiden ja qin virtauksen vakaudesta; dui ☱ (järvi) kehottaa muistamaan, ettei harjoittelua tulisi ottaa liian vakavasti, vaan että siihen tulisi asennoitua leikkisästi. Xun ☴ (tuuli) kehottaa menemään harjoitteluun syvälle; zhen ☳ (ukkonen) muistuttaa luovasta energiasta, joka aktivoituu helpoiten hymyn avulla. Kun ☷ (maa) kehottaa avoimuuteen seurata energian liikettä, yin-tyyppiseen määrätietoisuuteen; qian ☰ (taivas) muistuttaa harjoituksen aktiivisen valvomisen periaatteesta, yang-tyyppisestä määrätietoisuudesta, joka korjaa asiat oikein. Li ☲ (tuli) kehottaa tekemään asiat selkeydellä, kan ☵ (vesi) kehottaa aistien valppauteen ja läsnäoloon hetkessä.

 

Taojooga-harjoittelussa bagua on keskeisessä osassa myös viiden vaiheen fuusio -meditaatiomenetelmässä, jossa sisäisesti nähtyjä bagua-muodostelmia hyödynnetään huomion ja qin keskittämisessä navan taakse yhteen pisteeseen. Tällöin muodostuu helmeksi nimitetty keskittyneisyyden tila, jota hyödynnetään eri tavoin myöhemmässä harjoituksessa.  

 

 

Kirjallisuutta:

 

Kim, Daeyeol. 2008. Artikkeli ”bagua” teoksessa Encyclopedia of Taoism. Toimittanut Fabrizio Pregadio. London & New York: Routledge.

 

Kohn, Livia. 2014. Johdatus taolaisuuteen. Suom. Teemu Suuntamaa. Helsinki: Basam Books.


Nieminen, Pertti & Kai Nieminen (suom. & toim.). 2014. Laotse. Tao Te Ching – kirja Taon toteutumisesta. Helsinki. Basam Books.

Please reload