Shiatsu, kehoharjoitukset ja taolainen kulttuuri 

TeemuQi

Sisäisten kanavien kaavio (Neijing tu)

 

 

Aikaisemmassa tekstissä käsittelin taolaisia kehokuvauksia, ja tarkemmin viittä kehon metaforaa: kosmologista, poliittista, teologista, luonnollista ja alkemiallista. Tämän artikkelin aiheena on tunnetuin taolainen kehokuvaus: Sisäisten kanavien kaavio eli Neijing tu 內經圖. Noudatan tulkinnoissa pääosin Fabrizio Pregadiota (2015) sekä Louis Komjathya (2008 ja 2009), jotka tosin tekevät hieman toisistaan poikkeavia painotuksia. Artikkelin sisällön täydentämiseksi saattaa olla hyödyllistä katsoa aiempia tekstejä ”Taolaisia kehokäsityksiä” sekä ”Sisäinen alkemia (neidan)”.

 

Sisäisen alkemian kontekstissa harjoittajan fyysinen keho toimii—samoin kuin varhaisemmissa taolaisuuden muodoissa—metaforisen tai symbolisen kehon ilmennyksen eräänlaisena kannattimena. Tässä yhteydessä se sisältää alkemialliset ainesosat, astian, tulisijan ja tulen. Sisäisen alkemian eri lähteet painottavat kuitenkin eri tavoin kehon ”aineellisuutta” tai sen ”symbolisuutta”. Koska yleistävät kuvaukset alkemiallisesta kehosta yhdistelevät helposti eri näkemyksiin pohjautuvia piirteitä edustamatta tarkasti ainoatakaan, on niihin syytä suhtautua asianmukaisella varauksella. 

 

 

Neijing tun tekstihistoriaa

 

Sisäisten kanavien kaavion tärkein versio on kaiverrettu steeleen, joka löytyy erään rakennuksen seinältä Pekingin Valkoisten pilvien luostarissa (Baiyun guan 白雲觀). Se on jäljennös alkuperäisestä steelestä, joka ajoittuu vuoteen 1886. Alkuperäisen kaiverruksen teetti Longmen-munkki ja hovieunukki nimeltä Liu Chengyin 劉誠印 (k.1894) Liu Chengyinin Neijing tun vasempaan alaosaan liittämä kolofoni on yksi kuvan suuremmista tekstiosioista. Neijing tu -steele on asetettu vierekkäin Xiuzhen tun 修真圖 eli Täydellisyyden kultivoinnin kaavion kanssa. 

 

Steelekaiverrus perustuu puolestaan värilliseen ja osin ilmaisuvoimaisempaan maalaukseen. Tämä maalaus tai ainakin yksi sen versioista löytyy nykyisin Pekingin Kiinalaisen lääketieteen historian museosta (Zhongguo yishi bowu guan). Sekin ajoittuu Qing-dynastian (1644–1911) kaudelle, vaikka sen valmistusvuotta tai tekijää ei toistaiseksi tunneta tarkasti.  Todennäköisesti alkuperäinen maalaus tuotettiin Ruyi ateljeessa Qingin keisarillisessa taideakatemiassa. Mahdollisesti se teetettiin tai annettiin lahjaksi Valkoisten pilvien luostarin apotiksi siirtymisen johdosta Gao Rentongille (1841–1907) vuonna 1881. 

 

 

 

 

Neijing tu edustaa hienostunutta ja monitasoista taolaisen kehon ja uskonnollisen harjoituksen kartoitusta. Se kuvaa myöhäisen keisarikauden käsityksiä alkemiallisen muuntumisen prosessista. Sisällöllisesti se liittyy luultavasti Wu-Liu 伍柳 -haaraan, joka on Täydellisyyden totuuden koulukunnan Longmen-haaran alaperimyslinja ja joka oli aktiivinen Valkoisten pilvien luostarissa myöhäisellä Qing-kaudella. Toisin sanoen, kuva on syntynyt selkeästi taolaisessa kontekstissa.

 

Neijing tu 內經圖 voidaan terminä kääntää myös mm. ’sisäisen loimen kaavioksi’, ’sisäisten vesiteiden kartaksi’ tai ’sisäisten reittien kartaksi’. Nimestä on käytetty myös muotoa Neijing tu 內景圖. Jing 景 tarkoittaa mm. maisemaa tai kirkkautta. Tällöin mahdollisia merkityksiä ovat ’sisäisen maiseman kartta’ tai ’sisäisten kirkkauksien kaavio’. Näin nähtynä ’Neijing tu’ ei viittaa vain kehon qi-kanaviin vaan myös taolaiseen kehoon maisemana ja maailmankaikkeutena sekä myös sisäisten kirkkauksien, jumaluuksien tai henkien asuinsijana.

 

 

Neijing tu alkemiallisen harjoituksen kuvauksena

 

Neijing tu voidaan nähdään visuaalisena apuvälineenä taolaiselle uskonnonharjoitukselle. Sellaisena se toimii sekä yleisestä eksistentialistisesta näkökulmasta, alkemiallisen prosessin yleisenä kuvauksena että erityisten alkemialliseen muuntumiseen perustuvien meditatiivisten menetelmien tiivistelmänä. 

 

Sisäisen alkemian aineosat ovat kolme aarretta (sanbao 三寶), eli essenssi (jing 精), energia (qi 氣) ja henki (shen 神). Kullakin näistä on kaksi tasoa: niiden esikosminen eli ilmentymistä edeltävä laatu ja toisaalta muoto, jonka ne ottavat ilmenneessä maailmassa. Ihmisessä shen ilmenee mielenä (”kognitiivisena henkenä” tai ”ajattelevana henkenä”), qi ilmenee hengityksenä ja jingin tärkeimmät aineellistumat ovat siemenneste ja kuukautisveri muiden kehon nesteiden, kuten syljen ja kyynelten ohella.

 

Sisäisen alkemian tavoitteena on tavanomaisen essenssin, energian ja hengen palauttaminen ”alkuperäiseen” tilaansa ja kunkin yhdistäminen takaisin sitä ontologisessa hierarkiassa edeltävään tekijään. Sisäisen alkemian näkemyksen mukaan tämä johtaa takaisin maailmankaikkeuden syntyä edeltävään tilaan ja se voidaan saavuttaa kosmogonisen prosessin ”kääntämisen” kolmivaiheisen prosessin myötä: 3 (essenssi, energia ja henki) —>  2 (energia ja henki) —> 1 (henki). Henki palautuu lopulta ”daon tyhjyyteen”. 

 

Harjoituksen kolme päävaihetta keskittyvät kolmeen eliksiirikenttään (dantian 丹田). Alin eliksiirikenttä on essenssin keskus. Se sijoitetaan 1.3, 2.4, 3 tai 3,6 tuumaa (cun) navan alapuolelle, tai joidenkin lähteiden mukaan oikeammin navan taakse. Keskimmäinen eliksiirikenttä sijoittuu joidenkin lähteiden mukaan rinnan keskelle, toisten mukaan sydämen ja navan puoliväliin. Yleisesti sitä pidetään kuitenkin verrannollisena itse sydämeen ihmisen symbolisena keskuksena. Keskimmäinen eliksiirikenttä on energian keskus. Sitä kutsutaan myös keltaiseksi hoviksi (huangting 黃庭), karmiininpunaiseksi palatsiksi (jianggong 絳宮) tai mystiseksi naaraaksi (xuanpin 玄牝, joka on yinin ja yangin liiton symboli). Ylin eliksiirikenttä sijoittuu aivojen alueelle. Sitä kutsutaan useimmiten mutapilleriksi (niwan 泥丸), ja se on hengen keskus. 

 

Neijing tussa ilmaisunsa saavista kultivointimenetelmistä kolme on selkeintä. Ensimmäinen on käytännölliset klassisen kiinalaisen lääketieteen sovellukset. Toinen on Huangting jingistä 黃庭經 eli Keltaisen hovin klassikosta innoituksensa saavat visualisointimenetelmät, joilla oli historiallinen edeltäjä varhaisessa Korkeimman kirkkauden (Shangqing 上清) koulukunnassa. Kolmas on mikrokosmisena kiertona (xiao zhoutian 小周天) tai joen vaununa/vesipyöränä (heche 河車) tunnettu alkemiallinen menetelmä. Menetelmät muodostavat kokonaisuuden.

 

Kehoa sivulta ja mahdollisesti istuvassa meditaatioasennossa kuvaavan Neijing tun kolme tärkeintä osaa keskittyvät alimpaan, keskimmäiseen ja ylimpään eliksiirikenttään sisäisen alkemian pääosin kolmivaiheisena kuvattua prosessia seuraten. Laajimmalle levinneessä muodossaan sisäisen alkemian harjoitus koostuu valmistelevasta vaiheesta, jonka tarkoituksena on täydentää essenssi, energia ja henki, ja sitä seuraavasta alkemiallisen prosessin kolmesta vaiheesta. Kolmivaiheisesta mallista on kuitenkin useita eri versioita, ja monet tekstit kuvaavat myös toisenlaisia malleja. Toiset eivät mainitse mitään erityistä kaavaa tai järjestystä. Muiden taolaisten kehokuvausten tavoin Neijing tuta tulisi lukea alkaen alhaalta. 

 

 

Neijing tun alkemialliset runot

 

Kuvan merkittävimmät tekstiosiot ovat kaksi säännöllisessä säemitassa (lüshi) kirjoitettua runoa, jotka koostuvat kahdeksasta seitsemän kirjoitusmerkin rivistä. Ne sijoittuvat kuvan vasemmassa laidassa olevien puiden ylä- ja alapuolelle. Lü Dongbinin (s.798 ?) nimissä kirjoitetut runot löytyvät 1400-luvulta peräisin olevasta teoksesta Lüzu zhi 呂祖志 (Patriarkka Lün annaali, DZ 1484). Lü Dongbin on useiden sisäisen alkemian perimyslinjojen puolimyyttinen patriarkka. Katkelmia runoista löytyy eri puolilta Neijing tun kuvaa ja ne muodostavat osan kuvallisen ilmauksen peruselementeistä. Käsittelen kuvaan selkeästi liitetyt katkelmat seuraavassa osiossa. 

 

Ylempi runo kuuluu seuraavasti, suomennos perustuu Louis Komjathyn (2009) käännökseen:

 

Viljelen oikein ja tarkkaavaisesti omaa peltoani—

siinä mystiset versot elävät 10 000 vuotta.

Kukat muistuttavat keltaista kultaa, niiden väri ei ole poikkeuksellinen;

siemenet ovat kuin jaderakeita, hedelmät täydellisen pyöreitä.

Kultivointi riippuu täydellisesti Keskuspalatsin maasta;

kastelu on välttämättä Ylimmän laakson lähteen varassa.

Harjoitus päättyy äkillisesti ja saavutan suuren daon—

vaellan huolettomana maiden ja vesien yllä, Penglain kuolematon.

 

Alempi runo:

 

Rautainen härkä kyntää peltoa, johon kultaiset kolikot kylvetään;

kiveen kaivertava nuorukainen pitelee rahoista tehtyä ketjua.

Yksi hirssinjyvänen sisältää koko maailman;

vuoret ja virrat uutetaan puolen shengin astiassa. 

Valkopäisen Laozin kulmakarvat riippuvat alas maahan,

ja sinisilmäinen vierasmaalainen munkki kannattelee taivaita yllään.

Suuntaudu kohti salaperäistä ja se saavutetaan—

mysteerin ulkopuolella ei ole toista mysteeriä.

 

Kaksi runoa tarjoavat yleisen kuvauksen alkemiallisesta pyrkimyksestä. Kaavion voi sen lisäksi nähdä kokonaisuutena kuvaavan taolaisen alkemian takaisin kääntämisen prosessin yhdistettynä mikrokosmisen kierron menetelmään. 

 

Avaan ennen Neijing tun kuvaelementtien käsittelyä runoista muutaman kohdan, jotka eivät toistu suoraan itse kuvassa. Maanviljelymetaforan mukaisesti harjoittajan tulee kultivoida kehon eri osiin sijoittuvia ”eliksiiripeltoja”.  Taolaisen kultivoinnin hedelmiä ovat ”kultaisen kullan väriset kukat” ja ”jadejyvästen kaltaiset siemenet”, jotka ovat alkemiallisten kokemusten runollisia kuvauksia. Alimpaan eliksiirikenttään siemenenä kylvetty qi kokoontuu ja laajenee jatkuvan tarkkaavaisuuden (yi 意) ja omistautumisen (zhi 志) myötä. Keltainen väri ylimmässä runossa viittaa siihen, että täydellinen qi (zhenqi 真氣), jota aktivoidaan ja kierrätetään sisäisen alkemian harjoituksessa, voimistuu. ”Keskuspalatsin maa” viittaa todennäköisesti karmiininpunaiseen palatsiin (jianggong) sydämen alapuolella. Harjoittajan tulisi vaientaa tunteet ja ravita henkeä, molemmat liittyvät tulen vaiheeseen ja sydämeen. Runossa korostuu myös jadenesteen eli syljen nielemisen menetelmä. 

 

 

Neijing tun kuva ja siihen liitetyt tekstikatkelmat

 

Neijing tun kuvan alimmassa osassa yiniä ja yangia edustavat poika ja tyttö työskentelevät vesipyörällä, joka sijoittuu häntäluun käytävän (weilü 尾閭, GV-1) eteen selkärangan alaosassa. Tämä (1) ”mystinen yin/yang -vesipyörä” on yinin kohtaaminen (huiyin 會陰, CV-1) välilihassa. Kääntämällä essenssin eli (2) ”Kan-veden virtauksen” suunnan tyttö ja poika estävät sen alaspäin ja hukkaan valumisen. 

 

 

 

 

Pidemmässä tekstiosiossa sanotaan:

 

Toistuvasti, lakkaamatta [vesipyörää] poljetaan kierroksittain;

kun mekanismi pyörii, vesi virtaa itään.

10 000 sylen syvyisen veden läpi näkee pohjaan asti;

makea lähde kuplii ylös, kohoaa eteläisen vuoren huipulle.

 

Alkemiallisen prosessin yhtenä lähtökohtana miesten tulisi estää seksin aikana ilmenevän essenssin hukkaaminen siemensyöksyn myötä. Naisilla essenssiä poistuu kehosta eniten kuukautisverenä. Sen virtaussuunta käännetään käyttämällä aikomusta ja sulkemalla välilihassa sijaitseva alin portti (huiyin). Näin se pidätetään, säilötään, kierrätetään ja muunnetaan. 

 

Tekstissä lähteen kuplinta kohti eteläistä vuorta viittaa essenssin ja qing liikkeeseen kehon alaosista (pohjoinen) kehon ylemmille alueille (etelä) ja erityisesti päähän, jota kuvataan usein Kunlun-vuorena, kuolemattomien myyttisenä asuinsijana. 

 

”Mystisen yin–yang -vesipyörän” yläpuolella on kaksi tulisijaa, joiden liekit kohoavat ylös. Tulisijat kuumentavat alinta eli (3) ”varsinaista eliksiirikenttää”. Harjoittajan tulee suunnata huomionsa tiettyihin kehon osiin, erityisesti häntäluun käytävään (weilü) ristiluussa, energian mereen (qihai 氣海) alavatsassa sekä elämän porttiin (mingmen 命門) munuaisten välissä lisätäkseen tulta ja kierrättääkseen energiaa. 

 

Alin eliksiirikenttä (tai sitä kuvaava teksti) sijoittuu lähelle neljää yin–yang -symbolia, jotka vastaavat neljää vaihetta (puu, tuli, metalli, vesi). Yhden mahdollisen tulkinnan mukaan ne symboloivat viiden vaiheen tasapainottamista alimmassa eliksiirikentässä. Symboleita yhdistävä side edustaa maan vaihetta keskellä, taolaisessa kultivoinnissa se merkitsee tyyneyttä, johon viitataan toisiaan täydellisenä maana (zhentu 真土). 

 

Eliksiirikentän vasemmalla puolella  ”rautainen härkä kyntää peltoa ja kultainen kolikko kylvetään”, mikä on kultaisen eliksiirin ensimmäisen siemenen kuva. 

 

Ylempänä selkärangassa on liekkejä nikamavälissä Kutojaneidon oikealla puolella. Tämä on mingmen (elämän portti, GV-4), joka liittyy edelleen essenssiin ja sen muuntamiseen qiksi. Energeettisenä sijaintina mingmen säätelee hallitsijakanavaa, ravitsee selkärankaa ja luuydintä sekä vahvistaa viittä yin-elintä (wuzang).

 

 

 

 

Vielä ylempänä on kaksi tekstikatkelmaa: (17) "Munuaisten varastorakennusten aukko" sekä (18) "vuoret ja virrat uutetaan puolen shengin astiassa". Verrattaessa steeleä maalaukseen, voidaan todeta, että teksti ”munuaisten varastorakennuksen aukko” olisi pitänyt kaivertaa alemmas munuaisaluetta kuvaavan Kutojaneidon tasolle. Tekstin yhteys munuaisiin on melko ilmeinen. Munuaiset nähdään kiinalaisen lääketieteen näkemyksiä vastaten essenssin varastona ja elinvoiman perustana. 

 

”Vuoret ja virrat uutetaan puolen shengin astiassa” voi nähdä viittaavaan omistautumiseen taolaiselle kultivoinnille, jossa harjoittajan kehosta tulee maailmankaikkeus ja maailmankaikkeudesta keho ja joka johtaa ylipersoonallisen ja daon läpäisemän ”mystisen kehon” aktivoitumiseen. 

 

Liekkien yläpuolella sydämen spiraalin ja kolikoista Suuren kauhan tähtikuviota punovan pojan tasolla on toinen sola eli selkärangan kahva (jiaji 夾脊,  GV-6). 

 

Noustaessa vuoristopolkua vieläkin ylemmäs selkärangalla olevan kolmannen temppelin tasolla on kaksi tekstikatkelmaa: (19) "Jadetäydellisyyden ylempi sola", sekä (20) "Mystisen huipun aukko". Nimitykset viittaavat ylimpään solaan, joka tunnetaan jadetyynyynä (yuzhen 玉枕, BL-9 tai GV-17). Kolme solaa (sanguan 三關) ovat alueita, joiden läpi qitä on vaikea ohjata, joten mielen huomiota käytetään usein avaamaan ne. 

 

Ylin sola johtaa essenssin ja qin pään alueelle ja ylimpään eliksiirikenttään. Yhdeksän vuorenhuippua kuvaa erilaisia pään energeettisiä sijainteja, joita käytetään taolaisissa meditaatiomenetelmissä. 

 

Toiseksi korkein huippu, joka vastaa kiinalaisen lääketieteen baihuita 百會 (sadan tapaaminen, GV-20) nimetään (23) ”niwan-palatsiksi”. Termi on nirvanan kiinankielinen translitteraatio ja merkitsee ’mutapalloa’. Piste tunnetaan myös (25) ”kohoavan yangin prefektuurina”, joka kuvataan kaaviossa helmenä tai valopallona. Siihen liittyy Lü Dongbinin runon teksti (24) ”Hirssinjyvänen sisältää koko maailman”. Neijing tussa niwan sijoittuu pään yläpuolelle ja viittaa mahdollisesti baihuihin paikkana, josta harjoittajan yang-henki (yangshen 陽神) jättää kehon. Yleensä niwan vastaa kuitenkin ylintä eliksiirikenttää. 

 

Pään yläosassa on alttaritasanne, (22) ”tiivissilmäisen verkon mystinen terassi.” Termi ja sitä vastaava kuva viittaavat mahdollisesti alkemian päämäärään audienssina taivaallisen hierarkian kanssa. 

 

 

 

 

Vuorten takana vasemmalla (30) hallitsijakanava tulee esiin, sen vierellä istuu vanha mies meditaatioasennossa. Hänen vaatteessaan on pitkäikäisyyttä tarkoittava kirjoitusmerkki shou 壽 ja hänen yläpuolellaan runon teksti (27) ”Valkopäisen Laozin kulmakarvat roikkuvat alas maahan”. Sen alla ovat tekstikatkelmat (28) "Suuntaudu kohti salaperäistä ja se toteutuu" sekä (29) "tämän mysteerin ulkopuolella ei ole toista mysteeriä". 

 

Hallitsijakanavan alapuolella alkaa (31) hedelmällisyyskanava, jonka vierellä on kädet ylös kohottanut hahmo ja teksti (35) ”sinisilmäinen vierasmaalainen munkki kannattelee taivaita yllään”. Yksinkertaisimman tulkinnan mukaan hahmot ovat Laozi ja Bodhidharma (joka legendan mukaan toi buddhalaisuuden Kiinaan). 

 

Hahmot ovat myös symboleita alkemiallisille ainesosille: vanha mies symboloi lyijyä (qian 鉛) ja munkki elohopeaa (hong 汞). Tulkinnassa, joka liittää Laozin ja Bodhidharman harjoittajan omaan fysiologiaan, harjoittaja kehittää ja kokoaa suussa (jadelampi, liittyy Laozihin) sylkeä (jadeneste, yuye 玉液, liittyy Bodhidharmaan). Nesteet niellään sydämen puhdistamiseksi ja ne yhtyvät lopulta alimman eliksiirikentän alkuperäiseen qihin. Toisen tulkinnan mukaan alkuperäinen qi, joka liittyy elohopeaan ja Bodhidharmaan, sekä alkuperäinen henki, joka liittyy lyijyyn ja Laozihin, yhdistyvät ylimmässä eliksiirikentässä. 

 

Sinisilmäisen vierasmaalaisen munkin vasemmalla puolella olevassa tekstiosiossa lukee:

 

Fazang sanoo. ”Violetit silmät kirkastavat neljä suurta valtamerta; Valkoinen valo leviää Sumeru-vuorelle.”

Cishi sanoo: ”Kulmakarvojen välissä säteilee jatkuva valkoinen valo; tämä voi vapauttaa kaikki aistivat olennot loputtoman jälleensyntymisen kärsimyksestä.” 

 

Tekstin sisältö on keskeisesti buddhalainen, ja osoittaa, missä määrin ”buddhalainen” maailmankatsomus oli olennainen osa myöhäisen keisarikauden taolaisia kultivointimalleja. Juuri tämä katkelma osoittaa selkeimmin Neijing tun yhteyden sisäisen alkemian Wu-Liu -haaraan. Fazang 法藏 viittaa todennäköisesti historialliseen Fazangiin (642–712), Huyan-buddhalaisuuden kolmanteen patriarkkaan. Se saattaa olla myös viittaus Amitabhaan ennen kuin tämä saavutti buddhatilan. Cishi 慈氏 (’armollinen’) on Maitreyan ei tulevaisuuden Buddhan nimi. 

 

Buddhalaisuuden ja taolaisuuden maailmankatsomusten ja tavoitteiden sekoittuminen ilmenee ehkä selkeimmin Neijing tun ylimmässä kohdassa (otsikon alla) ilmaistusta kultivoinnin perimmäisestä tavoitteesta ”pitkäikäisyyden saavuttaminen ja kuolemattomuuden sekä buddhatilan saavuttaminen”. 

 

Selkärangan myötäisen qi-kierron kuvaamisen lisäksi Neijing tu kuvaa pienempiä reittejä. Jotkut niistä virtaavat  alas vuorilta, jotkut alkavat pään keskeltä ja kulkevat  (34) laskevalle sillalle (jiangqiao 降橋). Se viittaa normaaliasennostaan kitalakikosketuksesta laskettuun kieleen, kun sylkeen sekoittuneen qin annetaan laskea alas alimpaan eliksiirikenttään. Syljen nimityksiä ovat jadenektari (yujiang 玉漿), makea kaste (ganlu 甘露) ja henkivesi (shenshui 神水). 

 

Sylki laskeutuu (37) "kaksitoistakerroksisen paviljongin" ja (36) "makean lähteen sekä kylmän huipun palatsin" ohi—molemmat ovat nimityksiä kurkkutorvelle. Kaksi valkoista kehää merkitsevät silmiä ja edustavat aurinkoa ja kuuta. 

 

(14) Keskimmäinen eliksiirikenttä eli (16) Gen-vuoren maa (gentu 根土) on kuvassa spiraalinmuotoinen ja sijoittuu sydämen alueelle. Sen yläpuolella on (11) karjapaimen (niulang牛郎) joka pitelee kädessään Pohjoisen kauhan tähtikuviota, maailmankaikkeuden keskuksen symbolia. Hänen vierellään lukee (10) "kiveen kaivertava nuorukainen pitelee rahoista tehtyä ketjua". 

 

Tunnetun kiinalaisen tarinan mukaan karjapaimen (joka edustaa Altairia, Kotkan tähdistön päätähteä) voi vain kerran vuodessa tavata ja yhtyä hänen alapuolellaan kuvatun kutojaneidon (zhinü 織女, edustaa Vegaa, Lyyran tähdistön päätähteä) kanssa. Kutojaneidon vierellä on teksti (13) "Kutojaneito liikuttaa ja siirtää." 

 

Karjapaimenen voidaan nähdä edustavan trigrammia Li-tuli ☲, joka liittyy sydämeen ja henkeen. Kutojaneito edustaa trigrammia Kan-vesi ☵, joka liittyy munuaisiin sekä essenssiin. Sisäisen alkemian harjoittajan tulisi toteuttaa kääntämisen (diandao 顛倒) prosessi korvaamalla Kan-veden yang-viiva yinillä synnyttääkseen puhtaan yinin tilan Kun–maa ☷ sekä korvaamalla Lin yin-viivan yangilla luodakseen puhtaan tai täydellisen yangin tilan Qian–taivas ☰. 

 

Mahdollisia tulkintoja on useita, mutta perustuen munuaisten liittymiseen essenssiin ja sydämen liittymisellä aikomukseen tai intentioon, kääntämisen prosessiin kuuluu aikomuksen suuntaaminen mingmen-alueelle. Tämä käynnistää essenssin ylöspäin suuntautuvan liikkeen (yang-viiva), mihin kuuluu kehon nesteiden muodostaminen, muuntaminen ja kierrättäminen. Osa näistä nesteistä laskeutuu sydämen alueelle (yin-viiva) puhdistaen ja kirkastaen tietoisuutta ennen kuin ne lopulta varastoidaan alimpaan eliksiirikenttään. Tämä synnyttää yhtäältä Qian-taivaan ☰, joka liittyy ylempään eliksiirikenttään ja alkuperäiseen henkeen ja toisaalta Kun-maan ☷, joka liittyy alimpaan eliksiirikenttään ja alkuperäiseen qihin. 

 

Sydämen taivaan jälkeinen tila, jota luonnehtii älyllinen ja tunnetason sameus, on Li-tuli ☲. Munuaisten taivaan jälkeinen tila, jota luonnehtii essenssin heikkous, on Kan-vesi ☵. Sisäisen alkemian harjoittaja muuntaa nämä ontologiset tilat alkuperäiseen ja täydellistyneeseen muotoonsa. Säilyttämällä ja muuntamalla essenssiä alkuperäisestä qistä tulee vahva alimmassa eliksiirikentässä. Hiljentämällä ja puhdistamalla mieltä, alkuperäinen henki keskittyy ylimmässä eliksiirikentässä. 

 

(12) ”Mystinen sola on piilotettu viidellekymmenelle alueelle” viittaa mystiseen solaan (xuanguan 玄關). Se edustaa aikaa ja paikkaa, jossa harjoittaja yhdistää ne toisiaan täydentävät periaatteet, joiden kanssa hän työskentelee, kuten xing ja ming, lohikäärme ja tiikeri (longhu), lyijy ja elohopea, tuli ja vesi, sydän ja munuaiset. Mystisen naaraan (xuanpin) synonyyminä se on keskus, jossa ei-oleva ja oleva yhtyvät toisiinsa. 

 

Mystinen sola aukenee tilan ja ajan ulkopuolella eikä sillä ole määrättyä sijaintia kehossa. Se sijoitetaan kuitenkin toisinaan kehon ”kaksinaisina” (shuang 雙) määriteltäviin paikkoihin, jotka mahdollistavat ykseyden välittömän ilmentymisen. Tällöin se voidaan alkemiallisen työn alussa sijoittaa munuaisten väliin (mingmen), tai sydämen ja selkärangan kahvan (jiaji) tai silmien väliin. 

 

 

Lääketieteelliset sovellukset, visualisointimenetelmät ja mikrokosminen kierto

 

Yleisesti ottaen taolaisissa henkilökohtaisen kultivoinnin perimyslinjojen käsitys ihmiskehosta vastaa klassisen kiinalaisen lääketieteen käsityksiä. Nimeltä mainittujen (30) hallitsijakanavan (dumai 督脈) ja (31) hedelmällisyyskanavan (renmai 任脈) Neijing tussa on ilmeinen. Ne ovat kaksi kahdeksasta ihmeellisestä kanavasta (qiqing bamai 奇經八脈). Selkärangan myötäinen hallitsijakanava sisältää viiden yang-elimen qin, etupuolella keskilinjaa kulkeva hedelmällisyyskanava sisältää viiden yin-elimen qin. Yhdistyessään ne muodostavat mikrokosmisena kiertona tunnetun kehän. Kanavilla olevat erityiset akupisteet ja niiden terapeuttiset vaikutukset ovat myös olennaisia. 

 

Viisi yin-elintä ja sappirakko mainitaan tekstiosiossa, kuitenkin ainoastaan maksan perinteinen kuvaustapa ilmenee puiden ryhmänä, jotka edustavat puun vaihetta. Yin-elinten ilmeneminen Neijing tussa viittaa siihen, että harjoittajan tulisi ymmärtää kunkin elimen erityiset toiminnot sekä niiden väliset suhteet. Elinten terveys ja niiden toimintojen välinen tasapaino on alkemiallisen työskentelyn välttämätön  ennakkoehto. Kaavio ohjaa harjoittajaa viiden vaiheen järjestelmän ja sen myötä viiden yin-elimen tärkeyden tiedostamiseen.  

 

Tekstiosassa sydämen lähellä yin-elimiä sekä sappirakkoa asuttavat henget on nimetty niiden Keltaisen hovin klassikossa (Huangting jing 黃庭經, DZ 331) ilmenevin esoteerisin nimityksin, joskin Neijing tun nimitykset poikkeavat osin Keltaisen hovin klassikon nimistä. 

 

(4) Sydämen henki on Eliksiirin alkuperä, zi-nimeltään (ming) Henkeä suojeleva.

(8) Keuhkojen henki on Loistava suurenmoisuus, zi-nimeltään Täydellinen tyhjyys.

(9) Maksan henki Lohikäärmeen usva, zi-nimeltään Valaistumisen sisältävä.

(5) Munuaisten henki on nimeltään Mystinen hämärä, zi-nimeltään Lasta ravitseva.

(6) Pernan henki on Lakkaamatta oleva, zi-nimeltään Hun-paviljonki. 

(7) Sappirakon henki on Lohikäärmeen kunnia, zi-nimeltään Majesteettinen valaistuminen.

 

Kuvaus viittaa siihen, että harjoittajan on elinten ja niihin liittyvien henkien esoteeriset nimet ja hänen tulisi harjoittaa sisäistä katselua (neiguan 內觀) ja visualisointia (cunxiang 存想), tekniikkaa, jossa värit ja henkien läsnäolo on keskeisessä osassa. Nämä noudattavat viiden vaiheen järjestelmää. Huangting jing liittää tekniikkaan myös toissijaiset värit sekä elinten henkien inhimilliset muodot vaatetuksineen.

 

Neijing tussa edellä mainitut kiinalaisen lääketieteen käytännölliset sovellukset ja elinhenkien visualisoinnin menetelmät on liitetty kattavaan alkemiallisen muuntumisen järjestelmään. Siinä mikrokosmisena kiertona tunnettu sisäisen alkemian menetelmä on keskeisessä roolissa. Menetelmässä kierrätetään lyhyesti sanottuna qitä hallitsijakanavaa ylös ja hedelmällisyyskanavaa alas jatkuvana kiertona. Menetelmää korostavat useat kaavion elementit, kuten kolme solaa sekä välilihan yinin kohtaaminen (huiyin, yin/yang vesipyörä), hallitsija- ja hedelmällisyyskanavien kuvaus ja nimeäminen sekä sydämen alue, jonka kautta sylki ja qi laskeutuvat sekä alin eliksiirikenttä, johon ne varastoidaan. 

 

Mikrokosmisen kierron menetelmä oli keskeisessä asemassa myöhäisen keisarikauden sisäisen alkemian harjoituksessa. Yhdessä menetelmän versioista harjoittaja käyttää aikomusta (yi 意) eli mielen huomiota yhdistämään essenssin qihin ja kierrättämään sitä kehässä hallitsijakanavaa ylös ja hedelmällisyyskanavaa alas. Neijing tussa tämä ilmenee mainittujen kanavien lisäksi kolmen solan (sanguan) kuvauksena temppeleinä: häntäluun käytävä (weilü), selkärangan kahva (jiaji) sekä jadetyyny (yuzhen). Harjoittaja voi käyttää aikomusta avaamaan ja aktivoimaan mm. seuraavat kohdat hallitsijakanavalla: yinin kohtaaminen (huiyin) välilihassa, häntäluun käytävä (weilü), elämän portti (mingmen) munuaisten välissä, selkärangan kahva (jiaji) selkärangan keskikohdassa, jadetyyny (yuzhen) takaraivossa, sadan kohtaaminen (baihui, GV-17) päälaella, hengen portti (shen guan 神關) kolmannen silmän kohdalla sekä ikenen risteys (yinjiao 陰交, GV-28) ikenen ja ylähuulen kosketuskohdassa. 

 

Seuraavaksi harjoittaja käyttää kieltä kerätäkseen sylkeä ja nielee sen alas kaksitoistakerroksisen paviljongin (kurkku) sekä purppurapalatsin läpi (sydän), kunnes se yhtyy täydelliseen qihin alimmassa eliksiirikentässä.  Mikrokosmisen kierron harjoittaminen johtaa muiden kanavien ja niihin liittyvien elinten aktivoimiseen ja ylläpitoon. Qin kierrättäminen hallitsija- ja hedelmällisyyskanavia pitkin tasapainottaa koko ihmisen energeettistä rakennetta, energiakehoa. Energiakehon aktivointi sekä sen aistiminen on taolaisen sisäisen alkemian keskiössä. Liitettynä viiden vaiheen vastaavuuksiin ja visualisointimenetelmiin mikrokosmisen kierron harjoitus kirjaimellisesti kehollista muuntuneen tilan ja muuntumisen prosessin. 

 

Taolaisen kehon karttana Neijing tu kehottaa harjoittajia omistautumaan alkemialliselle muuntumiselle, joka johtaa mystisten henkiolemusten ja energiakehon ilmenemiseen. Daon mystinen läsnäolo voidaan kokea kehollisesti omassa psykosomaattisessa ja energeettisessä olemuksessa. 

 

Pelkästään Neijing tun perusteella ei ole selvää onko siinä ilmaisun saavan uskonnonharjoituksen perimmäinen päämäärä käsitettävissä yhtymisenä daoon, valaistumisena, joka ilmenee jumalallisena säteilynä vai yang-henkenä, joka kohoaa taivaisiin fyysisen kehon kuollessa. Tarkasteltuna erityisesti myöhäisen keisarikauden sisäisen alkemian järjestelmien kontekstissa, kyse on mahdollisesti jälkimmäisestä eli yang-hengestä—”kehosta kehon ulkopuolella” tai ehkä pikemmin ”henkilöstä itsen ulkopuolella” (shen zhi wai shen 身之外身)—joka poistuu kruunupisteestä fyysisen kehon kuolemassa. Tämä ilmaistaan Neijing tussa helmenä tai valkeana valona pään yläpuolella. Se henkilöi harjoittajan oivalluksen tason ja määrittyy yksilön ”todelliseksi henkilöksi” tai ”täydellistyneeksi olemukseksi” (zhenshen 真身). 

 

 

Kirjallisuus

 

Despeux, Catherine.  2008. Artikkeli ”Neijing tu and Xiuzhen tu” teoksessa The Routledge Encyclopedia of Taoism.

––––. 2005. ”Visual Representations of the Body in Chinese Medical and Daoist Texts from the Song to the Qing Period (Tenth to Nineteenth Century)”. 

 

Esposito, Monica. 2008. Artikkeli ”xuanguan” teoksessa The Routledge Encyclopedia of Taoism.

 

Komjathy, Louis. 2008. “Mapping the Daoist Body, Part 1, The Neijing tu in History”. Journal for Daoist  Studies 1. Three Pines Press.

––––. 2009. “Mapping the Daoist Body, Part 2, The Text of the Neijing tu”. Journal for Daoist Studies 2. Three Pines Press.

 

Pregadio, Fabrizio. 2008. The Routledge Encyclopedia of Taoism (toim.). London & New York: Routledge. 

––––. 2008. Artikkelit ”Taoist views of the human body” ja ”Inner deities” teoksessa The Routledge Encyclopedia of Taoism.

––––. 2015 ”The Alchemical Body in Daoism”. Ilmestyy teoksessa The Wiley-Blackwell Companion to Material Religion, toim. Manuel Vasquez ja Vasudha Narayana.

Please reload