Shiatsu, kehoharjoitukset ja taolainen kulttuuri 

TeemuQi

Sisäinen alkemia (neidan)

 

 

Tässä artikkelissa käsittelen taolaista sisäistä alkemiaa yleisellä tasolla ja johdantona myöhempiin syvempiin tarkasteluihin, joita todennäköisesti kuuluu perästä, sillä olen kirjoittamassa aiheesta gradua uskontotieteen oppiaineeseen. Asiantuntijaohjaajanani on Fabrizio Pregadio, mahdollisesti aiheen kansainvälisesti johtava tutkija, jonka juttuihin voi tutustua mm. verkkosivustolla www.goldenelixir.com.

 

Kiinalaisessa alkemiallisessa perinteessä on kolme tasoa. Opillinen taso pohjaa taolaisuuden perusteksteihin, ja se koskee daon ja moninaisuuden maailman välistä suhdetta. Sen lisäksi on kaksi harjoituksen tasoa, jotka perustuvat ”ulkoisen” eliksiirin (waidan) ja ”sisäisen” eliksiirin (neidan) jalostamiseen. Kiinalaisella alkemialla on lukuisia yhtymäkohtia länsimaiseen alkemiaan. Sen perimmäinen päämäärä ei ollut vain yhden ainesosan muuntaminen toiseksi—kuten ei länsimaisenkaan alkemian—vaan täydellistyneen itseymmärryksen saavuttaminen ja yhtyminen jumalalliseen tietoisella tavalla, paluu alkuperäiseen kaaokseen sekä kosmogonian kääntäminen. 

 

Neidan 內丹, sisäinen eliksiiri, eli sisäinen alkemia viittaa yleisesti joukkoon esoteerisia opetuksia ja menetelmiä, joiden avulla niiden harjoittajat pyrkivät ylittämään yksilölliset ja kosmologiset olemisen tasot. Termi neidan, ja sen synonyymi 金丹 jindan viittaavat tarkemmin kolmeen asiaan: yhtenäiseen suullisten ja kirjoitettujen opetusten kokonaisuuteen; näihin opetuksiin liittyviin menetelmiin; ja sisäiseen tilaan, joka uskotaan voitavan saavuttaa tai oivaltaa näiden menetelmien kautta. Yleisterminä neidan voidaan ymmärtää suhteessa termiin waidan 外丹, joka merkitsee ulkoista eliksiiriä. Kun waidan viittaa laboratorioalkemiaan, neidan viittaa uudempaan suuntaukseen, joka ilmeni taolaisen perinteen piirissä viimeistään 700-luvulta alkaen. 

 

Sisäisen alkemian alkuperästä ei kuitenkaan tiedetä paljoakaan ja on syytä pitää mielessä, että termillä neidan oli alunperin muita merkityksiä. Termien waidan ja neidan käyttö vaihteli eri aikoina ja eri kirjoittajilla. Molempia termejä käytettiin sekä laboratorioalkemian että sisäisen alkemian piirissä. Ainakin läpi Tang-kauden neidan viittasi meditaatioon ja qi/hengitysharjoituksiin, ja jotkut Tang-kauden ja myöhemmät tekstit ymmärsivät neidanin ja waidanin sisäisen alkemiallisen työskentelyn eri tasoina tai puolina. 

 

 

 

 

Termin neidan käyttö yleistyi vasta Song-kauden (960–1279) alussa, jolloin sisäisestä alkemiasta kehittyi erittäin monimutkainen järjestelmä sekä teorian että käytänteiden tasolla. Yhdistävän keskusauktoriteetin puuttuminen mahdollisti sen, että sisäisen alkemian perinteet saattoivat paikallisten tulkintojen moninaisuudesta huolimatta jakaa yhteisen opillisen perustan. Näin näiden perinteiden harjoittajat voivat omaksua toisten perinteiden ideoita ja harjoitteita ja pitäytyä silti omien opettajiensa painotuksissa. 

 

Merkittäviä sisäisen alkemian opetusten, ajatusten ja termien lähteitä ovat taolaiset klassikot kuten Daode jing ja Zhuangzi. Perinteiset kiinalaiset näkemykset makrokosmoksen ja mikrokosmoksen vastaavuussuhteesta sekä Huangdi neijingiin (Keltaisen Keisarin sisäinen kirjoitus) pohjaavat lääkinnälliset teoriat sisällytettiin eri muodoissa ja eri painotuksin muodostamaan uusia teoreettisia ja käytänteiden järjestelmiä. Käsitykset yinistä ja yangista, viidestä vaiheesta (wuxing), essenssistä, energiasta ja hengestä (jing, qi, shen) olivat alkemiallisen diskurssin perustana samoin kuin Yijingin (Muutosten kirja) trigrammien ja heksagrammien käyttö yhdistyneenä Taiji tuta (Suuren Perimmäisen kaavio) koskeviin pohdintoihin. Buddhalaisia (erityisesti chan/zen) ja kungfutselaisia opetuksia liitettiin myös usein järjestelmiin. Näin sisäisen alkemian harjoittajat saattoivat esittää edustavansa kaikkia ”kolmea oppia” eli kungfutselaisuutta, taolaisuutta ja buddhalaisuutta. 

 

Monia varhaisempia alunperin yangsheng (elämän ravitseminen) -perinteisiin kuuluvia menetelmiä sisällytettiin sisäiseen alkemiaan tietyin muutoksin. Näitä menetelmiä olivat voimistelu (daoyin), seksitekniikat (fangzhong shu), hengitysharjoitukset (kuten taixi eli sikiöhengitys), viiden vaiheen essenssien imeyttäminen sisäelimiin ja meditaation muodot, kuten unohduksessa istuminen (zuowang) ja sisäinen katselu (neiguan). Ulkoinen alkemia tarjosi runsaan terminologian—ainesosien, instrumenttien ja toimintojen nimiä ja salaisia ilmauksia—sekä alkemiallisen prosessin binäärimallin, joka perustui todellisen lyijyn ja todellisen elohopean yhdistämiseen. Sisäisen alkemian tavoite kuvataan taolaisin termein kuolemattomuuden saavuttamisena tai yhtymisenä daoon. 

 

Sisäisen alkemian harjoittajat eivät alunperin kuuluneet mihinkään tiettyyn taolaisten ryhmään. He olivat enimmäkseen yksilöitä, jotka harjoittivat taitoa mestarin avustuksella tai seurasivat tiettyjen tekstien ohjeita. Täydellisen totuuden (Quanzhen) koulukunnan perustamisen myötä tämä yksilöllinen perinne muuttui. (Mutta myös Täydellisen totuuden koulukunta syntyi ensin valtavirtataolaisuuden ulkopuolella.) Song-kaudelta alkaen kaikki taolaisuuden koulukunnat—joista tärkeimmät ovat nykyisin Täydellisen totuuden koulukunnan Lohikäärmeportti-haara (Longmen) ja Ortodoksinen ykseys (eli Taivaalliset mestarit)—ovat omaksuneet jonkin sisäisen alkemian muodon henkilökohtaisen kultivoinnin harjoitusmenetelmäksi. 

 

Sisäisen alkemian kirjallisuudessa käytetään metaforista kieltä, joka on osoitettu lukijoille eri tasoilla. Tekstit käsittelevät yksityiskohtaisesti sisäisen alkemian prosessia, sen ainesosia—kuten punaista sinooperia ja mustaa lyijyä, tai lyijyä ja elohopeaa, tai lohikäärmettä ja tiikeriä (longhu)—ja niiden hierogamioita eli yhtymistä ja muuntumisen vaiheita. Niissä esitetään vastaavuuksia muun muassa sisäelinten, kahdeksan trigrammin (bagua) ja viiden vaiheen välillä erilaisissa kuvainnollisissa ryhmittelyissä. 

 

 

 

 

Ulkoisen alkemian tavoin varhainen sisäinen alkemia hyödynsi monimutkaista ihmisen itseyden karttaa, jossa ihmisen nähdään rakentuvan useista eri osatekijöistä, kuten eteerisestä sielusta (hun) ja kehosielusta (po). Sisäisen alkemian tavoitteena on yhdistää nämä osatekijät yhdeksi yhtenäiseksi olemukseksi, joka voi ylittää fyysisen kuoleman. Tavalliset ihmiset ovat tämän näkemyksen mukaan yhdistelmäminuuksia, joiden kohtalona on haihtua kosmokseen, kun olemuksen eri osatekijät erkanevat ja hajoavat. Kuolemanjälkeinen olemassaolo ei näin ollen ole ontologinen oletusarvo. Varhaiset sisäiset alkemistit ymmärsivät itsen koostuvan sekä biologisesta että henkisestä ulottuvuudesta, jotka voitaisiin tietyissä olosuhteissa yhdistää transsendentiksi hengeksi ja ihmisestä voisi tulla ”kuolematon” (xianren).

 

 

 

 

Tällainen saavutus nähtiin kuitenkin vaikeana ja poikkeuksellisena, eikä mitään takeita onnistumisesta annettu. Se vaati ensinnäkin luotettavan mestarin etsinnän, kohtaamisen ja hyväksynnän. Tämän jälkeen se edellytti sisäisen alkemian mestarin henkistä ohjausta ja intensiivistä harjoittelua, mikä tapahtui yleensä erityisten perimyslinjojen puitteissa. Koska useimmat varhaiset tekstit olivat erittäin symbolisia ja esoteerisia ne edellyttivät suullisia ohjeita tullakseen ymmärretyiksi. Syyt varhaisen sisäisen alkemian salailuun vaihtelivat, mutta eräs toistuva teema oli harjoitusten vaarallisuus, toinen oli se, että opetukset saattaisivat vääristyä niitä väärin käyttävien yksilöiden käsissä. 

 

Sisäisessä alkemiassa käytettävät perusmenetelmät eivät eroa merkittävästi eri koulukunnittain ja useimmat tekstit selostavat alkemiallisen harjoituksen kolmena tasoa, joita edeltää yksi valmisteleva taso. Kolmella myöhemmällä tasolla on symbolinen sadan päivän, kymmenen kuukauden ja yhdeksän vuoden pituus. Kaikki koulukunnat jakavat näkemyksen, että perimmäisenä tavoitteena on palaaminen tai kääntyminen (fan, huan) daoon ja alkuperään. 

 

Henki (shen), energia (qi) ja essenssi (jing) edustavat—tässä järjestyksessä—esikosmisessa tilassaan kolmea vaihetta daon itseilmennyksessä, joka johtaa tyhjyydestä maailmankaikkeuden synnyttävään essenssiin. (Xu > Shen > Qi > Jing.) Shen on periaate, joka hallitsee aineettomien olemusten ilmenemistä. Jing on periaate, joka hallitsee aineellisten olemusten ilmenemistä. Qi on periaate, joka ylläpitää maailmankaikkeutta koko sen laajuudessa ja kautta sen ajallisen keston. Kun on kyse jingin, qin ja shenin esikosmisista puolista, termejä edeltää sana yuan, joka merkitsee alkuperäistä (yuanjing, yuanqi, yuanshen). 

 

Ilmenneessä maailmankaikkeudessa näihin osatekijöihin liittyy erilaisia puolia ja niiden nimillä on vaihtoehtoisia merkitysyhteyksiä. Shen viittaa siihen, mikä on olemassa ilman aineellista muotoa, taivaallisista jumaluksista ihmismieleen. Qi ilmenee ihmisessä ennen kaikkea hengityksenä. Jingin tärkein ilmentymä miehillä on siemenneste ja naisilla kuukautisveri. 

 

 

 

Sisäinen alkemia työstää jingin, qin ja shenin aineellisia puolia, mutta pyrkii palauttamaan niiden ”alkuperäiset puolet”: nämä liittyvät vastaavasti ”taivaan jälkeiseen” ja ”taivasta edeltävään” tilaan. Ajatusten virran lopettamiseen tähtäävien harjoitusten tulisi johtaa harjoittaja ”siirtymään tyyneyden tilaan” (rujing). Sisäänhengitystä ja uloshengitystä säännöstellään aluksi, mutta tämä korvataan ”sisäisen hengityksen” spontaanilla liikkeellä, jota kutsutaan sikiöhengitykseksi (taixi). Siemennestettä, jota kutsutaan toisinaan ”yhdynnän essenssiksi” (jiaogan jing), ei tulisi tuhlata, mutta alkuperäinen essenssi syntyy mielen rauhoittumisesta ja hengityksen tasapainottumisesta. 

 

Varsinaiseen työhön valmistelevaa vaihetta kutsutaan ”perustan luomiseksi” (zhuji). Sen tarkoituksena on täydentää alkuperäinen essenssi (yuanjing), alkuperäinen energia (yuanqi) ja alkuperäinen henki (yuanshen) niin, että niitä voidaan käyttää seuraavilla tasoilla. Tällä tasolla käytettävillä menetelmillä on suhde nykyisiin qigong-harjoitteisiin, mutta eivät täysin vastaa niitä. Tällä tasolla ei myöskään muodosteta eliksiiriä. 

 

Ensimmäistä tasoa kutsutaan nimellä ”essenssin jalostaminen ja muuntaminen energiaksi” (lianjing huaqi). Sen tarkoitus on synnyttää energia, joka muodostuu alkuperäisen essenssin ja energian yhtymisestä ja jota kutsutaan ulkoiseksi lääkkeeksi (waiyao). Toistettujen hengitys/energiakiertojen kautta essenssiä kierrätetään mikrokosmisessa kierrossa (xiao zhoutian) kehon takaosaa hallitsijakanavan myötäisesti ylimpään eliksiirikenttään, mistä se vajoaa alas kehon etupuolta hedelmällisyyskanavan myötäisesti alimpaan eliksiirikenttään, johon se lopuksi sinetöidään/varastoidaan ja se koaguloituu. Tätä essenssin kierrättämisen reittiä säädellään polttoaikojen (huohou) järjestelmällä. Se kääntää essenssin tavanomaisen taipumuksen virrata alaspäin ja mennä hukkaan.

 

Toista vaihetta kutsutaan nimellä ”energian jalostaminen ja muuntaminen hengeksi” (lianqi huashen). Sen tarkoituksena on synnyttää henki, joka muodostuu edeltävässä vaiheessa saavutetun alkuperäisen energian ja hengen yhtymisestä. Energia ja henki ovat todellinen vesi sydämessä tai keuhkoissa (yin yangin sisässä) ja todellinen tuli munuaisissa (yang yinin sisässä). Näiden yhdistyminen tuottaa sisäisen lääkkeen (neiyao), jota ravitaan alimman ja keskimmäisen eliksiirikentän välillä. Tämän vaiheen lopussa  essenssi, energia ja henki yhdistyvät yhdeksi entiteetiksi, mikä muodostaa kuolemattomuuden sikiön (xiantai). 

 

Kolmas ja viimeinen vaihe on ”hengen jalostaminen ja paluu tyhjyyteen” (lianshen huanxu). Sen tarkoitus on jalostaa edelleen henkeä, joka on saavutettu edeltävässä vaiheessa, jotta harjoittaja voi saavuttaa tyhjyyden ja ei-olevan.. Tätä tasoa kuvataan ulkoisen ja sisäisen lääkkeen yhtymisenä, joka johtaa suuren lääkkeen (dayao) muodostumiseen. Harjoitus päättyy harjoittajan paluuseen tyhjyyteen tai daoon, minkä myötä ylitetään tilan ja ajan kategoriat. Perimmäinen kirkastuminen tapahtuu, kun harjoittaja jättää ihmiskehon. 

 

 

Kirjallisuus

 

Baldrian-Hussein, Farzeen. 2008. Artikkeli ”neidan” teoksessa The Routledge Encyclopedia of Taoism

 

Despeux, Catherine. 2008. Artikkeli ”jing, qi, shen”, teoksessa The Routledge Encyclopedia of Taoism

 

Kohn, Livia. 2014. Johdatus taolaisuuteen. Suom. Teemu Suuntamaa. Basam Books: Helsinki.

 

Kohn, Livia & Robin R. Wang (toim.). 2009. Internal alchemy – Self, Society, and the Quest for Immortality. Magdalena: Three Pines Press.

 

Pregadio, Fabrizio. 2000. Artikkeli “Inner Alchemy” Lowell Skarin kanssa teoksessa Daoism Handbook.

——-. 2008. (toim.) The Routledge Encyclopedia of Taoism, Volumes I & II. London and New York: Routledge. 

——-. 2008b. Artikkeli ”jindan” teoksessa The Routledge Encyclopedia of Taoism

——-. 2012. The Way of the Golden Elixir - A Historical Overview of Taoist Alchemy. Mountain View: Golden Elixir Press.

 

Robinet, Isabelle. 2011. The World Upside Down – Essays on Taoist Internal Alchemy. Mountain View: Golden Elixir Press. 

 

Schipper, Kristofer & Franciscus Verellen. 2004. The Taoist Canon – A Historical Companion to the Daozang. Chicago & London: The University of Chicago Press.

 

Wang Mu. 2011. Foundations of Internal Alchemy: The Taoist Practice of Neidan. Mountain View: Golden Elixir Press.

 

Please reload