Shiatsu, kehoharjoitukset ja taolainen kulttuuri 

TeemuQi

Qi

6/12/2015

 

”Ihmiselämä on qin kokoontumista yhteen. Kun se kokoontuu yhteen, on elämää. Se hajoaminen tarkoittaa kuolemaa.” (Zhuangzi, luku 22)

 

Tämä teksti käsittelee tiiviisti qin 氣 käsitettä. Qi on perinteisen kiinalaisen ja taolaisen kosmologian keskeinen tekijä. Se myös tärkeä osa kehoharjoittelua sekä käsitteen tasolla että konkreettisena kehollisena aistimuksena.

 

Etymologisesti kiinalainen kirjoitusmerkki qi 氣 koostuu höyryä merkitsevästä osasta qi 气 riisiä merkitsevän merkin mi 米 päällä. Qi on kuin höyry, joka syntyy riisiä keitettäessä. Tässä mielikuvassa itse riisi vertautuu usein essenssiin (jing) ihmiskehossa.

 

On myös taolainen esoteerinen merkki qi 炁. Se koostuu ei-olevaa merkitsevästä merkistä wu 无, jonka alapuolella on tulta merkitsevä radikaali huo

 

Tältä näkökannalta qi on kehon hienojakoinen kuumuus tai lämpö. Länsimaisissa lähteissä qi on käännetty usealla tavalla: suhteellisen tarkasti ”hienovaraiseksi hengitykseksi”, vanhentuneesti ”energiaksi” tai monimutkaistaen ”pneumaksi”. Suomenkielisissä yhteyksissä on käytetty myös mm. ”elinvoimaa” ja ”elämänvoimaa”. Vaikka termillä on yhtenevyyksiä intialaiseen prãnan ja kreikkalaiseen pneuman käsitteiden kanssa, se olisi ”daon” ja ”yin–yangin” ohella parasta jättää kääntämättä.

 

Qi viittaa sekä aineelliseen hengitykseen että hienovaraiseen hengitykseen. Aineellisena hengityksenä se liittyy keuhkoihin ja fyysisen hengitysprosessiin. Hienovaraisena hengityksenä se kiertää kaikkialla maailmankaikkeudessa ja ihmiskehossa hienovaraisena voimana tai energeettisenä läsnäolona.

 

Qin liike ihmiskehossa liittyy elin- ja meridiaanijärjestelmään eli kaikkialla kehossa oleviin hienovaraisiin verkostoihin ja kanaviin sekä elinten moninaisiin toimintoihin. Tästä järjestelmästä tuli taolaisen ”sinooperipeltojen” käsitteen ohella keskeinen osatekijä sisäisen alkemian harjoituksessa.

 

Elävöittävänä voimana qi yhdistää ”aineellisen” ja ”henkisen”, ”kehon” ja ”mielen” ja vastaavien eritasoisten jaotteluiden välisen näennäisen erotuksen. Sekä perinteisestä kiinalaisesta että taolaisesta näkökulmasta kaikki koostuu qistä ja on qitä. Kaikki asiat voidaan asettaa qin eri laatujen asteikolle kaikkein konkreettisimmista (esim. kivet ja luut) kaikkien hienovaraisimpiin (esim. kosmiset eetterit ja jumalat) ilmentymiin. 

 

Qi ei kuitenkaan ole jakamaton tai yhtenäinen näennäisaine. On erilaisia qin muotoja, joista tässä mainitaan muutamia erotteluja. Perustasolla qi voidaan erotella ”taivaalliseksi qiksi”  (tianqi), taivaaseen ja taivaisiin liittyvään hienovaraiseen hengitykseen sekä ”maalliseen qihin” (diqi), maan hienovaraiseen hengitykseen. Nämä liittyvät vastaavasti yangiin ja yiniin. 

 

Ihmiskehoon niiden ajatellaan siirtyvän päälaen baihuin ja jalkapohjien yonquanin kautta. On myös muita kosmologisia vaikutuksia, kuten aurinko, kuu ja tähdet, vaikka ne liitetään perinteisesti ”taivaallisen qihin”,. Niihin kiinnitettiin huomiota erityisesti varhaisen Korkeimman kirkkauden (Shangqing) visualisointiharjoituksissa.

 

Taolaisuudessa ja kiinalaisessa lääketieteessä erotellaan myös niin kutsuttu ”syntymää edeltävä qi” (xiantian qi), mikä on kirjaimellisesti ”taivasta edeltävä qi”, sekä niin kutsuttu ”syntymän jälkeinen qi” (houtian qi), mikä merkitsee kirjaimellisesti ”taivaan jälkeinen qi”.

 

 

 

 

Syntymää edeltävä qi viittaa siihen qihin, joka saadaan ennen syntymää maailmankaikkeudesta, esivanhemmilta ja erityisesti omilta vanhemmilta. Syntymän jälkeinen qi viittaa qihin, joka vastaanotetaan ja kootaan syntymän jälkeen, erityisesti hengityksestä ja ruoasta. 

 

Kehon kokonais-qitä tasapainoisessa ja vapaasti virtaavassa tilassaan nimitetään todelliseksi tai ryhdikkääksi qiksi (zhenqi). Tasapainoisen tilan vastakohtana on kuriton tai patogeeninen qi (xieqi), joka on kadottanut tasapainoisen rytmisen virtauksen ja on levotonta ja häiriintynyttä.

 

Muun tyyppisiin qin muotoihin tai sen toisiin kategorioihin kuuluvat mm. esivanhemmilta periytyvä qi (zongqi), ravitseva qi (yingqi), suojeleva qi (weiqi) sekä alkuperäinen qi (yuanqi). Tästä näkökulmasta qi on yksi ihmiselämän perustekijöistä tai substansseista (jing, qi, shen).

 

Wang Mun mukaan (1908–1992) sisäisen alkemian valmistelevalla tasolla (perustan laskeminen, zhuji) luonnollisen vatsahengityksen (hengityksen harmonisoiminen, tiaoxi) tavoitteena on siirtyminen mielenhiljaisuuteen. Ennen hedelmällisyys- ja hallitsijakanavan avaamista tulisi omaksua vähitellen käänteinen hengitys (palkeiden harjoittaminen, tuoyue gongfu), jota käytetään qin aktivoimiseen ja ohjaamiseen. 

 

Myöhemmin qi kohoaa sisäänhengityksen myötä hallitsijakanavaa myöten ja laskee uloshengityksen myötä hedelmällisyyskanavaa myöten käänteistä hengitystä käyttäen (todellisen hengityksen harmonisoiminen, tiao zhenxi). Edistyneemmällä tasolla ei enää nojata sisään- ja uloshengitykseen vaan qi kiertää spontaanisti. Tätä nimitetään ”kätketyn qin kierrättämiseksi” (qianqi yunxing). Nykyaikaisessa qigong-teoriassa se tunnetaan mikrokosmisena kiertona, alkemiallisissa teksteissä termiä käytetään kuitenkin hieman toisin.

 

Taolaisittain on myös daoqi eli daon qi, joka mainitaan muun muassa läpi standardisoidun Quanzhen-liturgian. Vaikka voisi ajatella, että kaikki qi on ”daon qitä”, taolaisen kosmologian mukaan tietyt qin muodot ovat vähemmän eriytyneitä ja lähempänä daoa sen alkuperäisessä sellaisuudessa (ziran). 

 

Daoqi, josta puhutaan usein ”alkuperäisenä” tai ”perimmäisenä qinä” (yuanqi), on qin ”puhtaampi” muoto, eräänlainen pyhän läsnäolo. Se ei pelkästään ilmene maailmankaikkeudessa ja maailmassa, vaan se myös aktivoidaan ja aktualisoidaan taolaisen uskonnonharjoituksen kautta. 

 

Taolaisesta näkökulmasta taolaiset voivat ruumillistaa, tunnistaa ja välittää daoqin läsnäoloa. Tällöin se on yksi tapa, jolla erityinen taolainen oleminen voidaan ymmärtää ja identifioida. Taolaiset viittaavat sen läsnäoloon usein ”yhteytenä” (tong) tai ”hengellisyytenä” (ling).

 

 

Lähteet:

 

Kohn, Livia. 2014. Johdatus taolaisuuteen. Suom. Teemu Suuntamaa. Helsinki: Basam Books.

 

Komjathy, Louis. 2013. The Daoist Tradition. An Introduction. London, New Delhi, New York, Sydney: Bloomsbury.

 

Wang Mu, 2011. Foundations of Internal Alchemy. The Taoist Practice of Neidan. Transl. Fabrizio Pregadio. Mountain View, CA: Golden Elixir Press.

 

Tagit

Please reload